kivinen

Kivinen sieluni

kiveksi sormeasi koristamaan,
painoksi mielesi niskaan.

Ei kivi kivestä kaunista hakkaa.

Kovin on kova kohtalo toisen
jos vastaan saa vain samanmoisen.

Siksi kätesi sitä koskemaan

ja mieli kiven sisään
josko lempi sen lohkaisee.

Vielä kvinen sielunikin

kun kyllin on sormesi sitä silittänyt

voi huomata riittävän rakkauden
kallioitakin ravistamaan.

Virtaa

Virtaa

vielä virtaa
nähihinkin nurkkiin, vesi voimaksi vaihtunut.

Ja vielä virtaa
näissäkin suonissa veri voitoksi kuolemassa kääntynyt.

Ja vielä virtaa
tässäkin päässä ajatus, vaikka ei aina uskoisi.

Ja vielä kerran virtaa
vapaus alas laaksoihini.


Virtaa vailla patoja, katkoja, tukoksia.

Sydänmaillesi
viskelin siemeniä rakkauden.

Annoin sataa sata yötä,
paistaa pari viikkoa.

Itkemällä kitkin
rikat rakkauteni,
sirpin teroitin korjuuta odottamaan.


Mutta puolet putosi pahaan maahan,
missä rakkaus on kiireeseen kadonnut,
tai hukutettu hullutuksilla.

Ja puolet kuolivat tulvissa
tai paloivat paahteessa.


Yksi jos jäi,
sen niitän syksyn saapuessa.


Ja keväällä käännän taas sen kivisen ja tarkan maan,
josta siemenen rakkaudeksi tahdon kasvavan.

Ja kylvän vielä kerran.

Piru vie
minkä lie

mutta olihan etuoikeus elää
ennen kuolemaa.

Vanha viisaus:
vanhuus on vitsaus

mutta olihan onni olla nuori
ennen keski-iän kriisiä.

Siitä saat
kuulla taas

että olisi surku sammaloitua
ennen lapsuudenkaan loppua.

Hyvät, pahat ja rumat

Ei kahleita,
ei liikaa rajoja.

Enemmän vapautta,
lisää vielä rakkautta.

Hyvä yrittää,
parempi voittaa.



Vähemmän vallankumouksia,
vähemmän painoa ajatuksiin.

Käsiä kuilujen partaille,
käsiä kiinni toisiin kipeisiin.

Vaikka paha yrittää,
parempi sen voittaa.



Ei paineita,
ei liikaa vaatimuksia.

Vähemmän ulkoista kauneutta,
eikä sen kummemin sisäistäkään.

Rumat sanat, ajatukset, ihmiset.
Parempi voittaa.


Niin katoavat nämä kolme; hyvät, pahat ja rumat.
Vaan on pakko jatkaa.

Olisi parempi voittaa.

ruoste

Antaa ajan valua
antaa kulua
kulua ja kuluttaa.

Ruostutaan rauhassa.

Antaa kivien sammaloitua
antaa nuoruuden hukkua
hukkua ja hukuttaa.

Istutaan kilpaa iltaan asti.

Ruostukoon rautainen tahtoni.
Sammaloitukoon vierivä mieleni.
Hukkukoon nuori, hullu sieluni.

Minä istun tässä.

Istun iltaan asti!

All you need is...

Se on


unikaverin odottelua,

hikiseen kainaloon hinkumista.


Se on


sipiasiaa nukkumaanmenoaikaan,

kikatuksia kirkonmenoissa.



Se on


mökötyksiä iltapalalla,

känkkäränkkää kerran kuussa.


Se on


lempiruokaa lauantaisin,

lätäköissä pomppimista luvan kanssa.



Rakkaus se on.

Kärsivällinen(kö)

Pakko kai

Pakko kai sinun oli mennä.

Pakkoko minun on mukaan tulla?



Jään tähän.



Odotan ainakin huomiseen.

Valvon ainakin yhden yön.



Ehkä annan unen tulla,

ennen sinua.


Ehkä sinne sinäkin saapuisit,

ehkä odotat minun nukkuvan.




Odotan yhden elämän verran

enkä hetkeäkään enempää.




Jos liikkeissäsi olet

kalmaakin kankeampi


oli uneni oikein

eikä odotus annakaan anteeksi.




Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä

jos et noutajaani nopeammin saavu.

Armo

Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.


Näin se unessa näytettiin:

Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan

armoa kansalle antamaan.


Antavat vaikka väkisin.



Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.


Näin siitäkin kerrottiin:

pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa

eikä armoa enää annetta.


Ei edes väkisin.

Se on hävityksen kauhistus

Kansat juoskoon vuorille,
mutta sinä

Mene sinä vain takkisi hakemaan.


Mene vain lepämään.

Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.


Se on hävityksen kauhistus.

Jo toista aikaa.

Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.

Vielä puoli aikaa.


Vain puoli aikaa.



Palaa vain peltosi kylvämään.

Vielä on aikaa.


Ainakin puoli aikaa.