Piru vie
minkä lie
mutta olihan etuoikeus elää
ennen kuolemaa.
Vanha viisaus:
vanhuus on vitsaus
mutta olihan onni olla nuori
ennen keski-iän kriisiä.
Siitä saat
kuulla taas
että olisi surku sammaloitua
ennen lapsuudenkaan loppua.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
maanantai 13. tammikuuta 2014
Onnen anatomia
Lyhyet jalat,
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.
Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.
Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.
Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.
Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.
Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.
Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.
Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.
Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.
Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.
Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.
Tunnisteet:
elämä,
ihminen,
onnellisuus,
onni,
rakkaus,
rakkausruno,
runo,
runoblogi,
runoilu,
runous,
tunteet
lauantai 11. tammikuuta 2014
ihmisyys
Ihmisyys ihmisen on ies
kantaa turhaa taakkaa,
itkeä itseään
tai koko elämää.
Aina anoa tai odottaa.
Ei vieraile edes vapaus
hymykin jos kyläilee
se korkoineen takaisin vaaditaan.
Onni olisi olla vaan,
ajatuksen rattaasta vapautua,
vaille moraalia ajautua.
Unohtaa olevansa ihminen.
-----------------------------
Ei niin pirteää tällä kertaa. Mitäs piditte?
kantaa turhaa taakkaa,
itkeä itseään
tai koko elämää.
Aina anoa tai odottaa.
Ei vieraile edes vapaus
hymykin jos kyläilee
se korkoineen takaisin vaaditaan.
Onni olisi olla vaan,
ajatuksen rattaasta vapautua,
vaille moraalia ajautua.
Unohtaa olevansa ihminen.
-----------------------------
Ei niin pirteää tällä kertaa. Mitäs piditte?
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Mies
Kahta sanaa varjelen,
puolen vuoden hullutus tallessa.
Olen keisari väärissä vaatteissa.
Sydän arkkuun suljettu
oikeaa aikaa odottaa.
Olen yhteen sykkeeseen kirjattu.
Kädessä kallon kuvia,
pala mennyttä sormien otteessa.
Olen kivinen ja maalattu mies.
Maailman pelastin ja sitten unohdin,
sain sanasta sanaan takaisin.
Olen kämmenen kokoinen mies.
puolen vuoden hullutus tallessa.
Olen keisari väärissä vaatteissa.
Sydän arkkuun suljettu
oikeaa aikaa odottaa.
Olen yhteen sykkeeseen kirjattu.
Kädessä kallon kuvia,
pala mennyttä sormien otteessa.
Olen kivinen ja maalattu mies.
Maailman pelastin ja sitten unohdin,
sain sanasta sanaan takaisin.
Olen kämmenen kokoinen mies.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
...
Maailman laita takapihan perällä,
rohkeutta riittää rappusille saakka.
Taivaan kansi kirkon katossa,
rukous ei huulilta hengissä selviä.
Eilen oli elämää,
sekin elämättä jäänyttä.
Ikkuna ihmeisiin olohuoneen nurkassa,
turhuuteen ei aikaa saa tuhlata.
Suojana seinät ympärillä,
keskellä huonetta sortumista odottaa.
Eilenkään ei ollut elämää,
eikä olisi elänytkään.
rohkeutta riittää rappusille saakka.
Taivaan kansi kirkon katossa,
rukous ei huulilta hengissä selviä.
Eilen oli elämää,
sekin elämättä jäänyttä.
Ikkuna ihmeisiin olohuoneen nurkassa,
turhuuteen ei aikaa saa tuhlata.
Suojana seinät ympärillä,
keskellä huonetta sortumista odottaa.
Eilenkään ei ollut elämää,
eikä olisi elänytkään.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Pari makupalaa pöytälaatikosta
IHMINEN ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ
Rakkaus on joukko järjettömiä tekoja,
historiakin vain kasa satunnaisia tapahtumia.
Ihmisyys on ideoiden kierrättämistä,
koko elämä lopulta eilisen muistelua.
Hulluus on jollekin vaihtoehto,
onni tiedon puutetta vain.
Viisautta ei koskaan varmaan ollutkaan,
tietokin pelkästään yksi ainoa näkökulma.
Sanat ovat pakosta syntyneitä,
kuvat laiskoille lukijoille.
Ihminen on ihminen,
teot vaikka turhia.
MAAILMANI PARANTAJA
Mieleen painavaan istutettu yksinäisyys
taas kukkaan puhkeaa
alla ilottoman auringon.
Vaan silloin saapuu maailmani parantaja,
tuo hymyn heikon kurttuisille kasvoille.
Antaa auringon ilahtua elostaan,
antaa sille voimaa onnea säteillä.
Vaikka muuten harmaa ja alakuloinen
on horisontti hajatelmien
olet onneksi minulle ilmestynyt
sinä maailmani parantaja.
KAKSIN
Rakkautta on kattaus kahdelle
Lämpöä on kylmät jalat peiton alla
Toivoa on itkeä yhdessä
Iloa on tukea surevaa
Rikkautta on antaa viimeisensä
Turvaa on altistaa itsensä muiden tähden
Autuutta on olla ihminen toiselle
Rakkaus on joukko järjettömiä tekoja,
historiakin vain kasa satunnaisia tapahtumia.
Ihmisyys on ideoiden kierrättämistä,
koko elämä lopulta eilisen muistelua.
Hulluus on jollekin vaihtoehto,
onni tiedon puutetta vain.
Viisautta ei koskaan varmaan ollutkaan,
tietokin pelkästään yksi ainoa näkökulma.
Sanat ovat pakosta syntyneitä,
kuvat laiskoille lukijoille.
Ihminen on ihminen,
teot vaikka turhia.
MAAILMANI PARANTAJA
Mieleen painavaan istutettu yksinäisyys
taas kukkaan puhkeaa
alla ilottoman auringon.
Vaan silloin saapuu maailmani parantaja,
tuo hymyn heikon kurttuisille kasvoille.
Antaa auringon ilahtua elostaan,
antaa sille voimaa onnea säteillä.
Vaikka muuten harmaa ja alakuloinen
on horisontti hajatelmien
olet onneksi minulle ilmestynyt
sinä maailmani parantaja.
KAKSIN
Rakkautta on kattaus kahdelle
Lämpöä on kylmät jalat peiton alla
Toivoa on itkeä yhdessä
Iloa on tukea surevaa
Rikkautta on antaa viimeisensä
Turvaa on altistaa itsensä muiden tähden
Autuutta on olla ihminen toiselle
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)