Hukun humalassa
järveen juhannuksena

tai mieleni syviin vesiin
marraskuun mietteisiin.

Hukun kumminkin.


Muutun mullaksi
lierojen ruuaksi

tai maadun jo matkalla hautaan
lahoan ajan mittaan.

Katoan kuitenkin.


Ja jos joku ottaa vaivakseen
pääsenkö sittenkään taivaaseen

Kerron: ellei juhlita yläkerrassa
niin ainakin matojen ruokalassa.

Juhlitaan joka tapauksessa.

Sinä olit

Sinä olit siinä
kun katosin
silmistä,
mielestä.

Itseltä ja elämältä.

Sinä olit siinä
silloinkin
silmiä syvemmällä
mieliä virkeämpänä.

Olit onni ja elämä.

Piru vie
minkä lie

mutta olihan etuoikeus elää
ennen kuolemaa.

Vanha viisaus:
vanhuus on vitsaus

mutta olihan onni olla nuori
ennen keski-iän kriisiä.

Siitä saat
kuulla taas

että olisi surku sammaloitua
ennen lapsuudenkaan loppua.

Elämä on sunnutai-ilta
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.

Taivas on päättymätön perjantai.


Kadotus on ainainen maanantai.


Tai ehkä elämä on keskiviikko

juhlaa niille,
jotka uskaltavat.

Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.


Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen


kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.

paljain jaloin

Kansojen aaltoillessa yhtenä
taivaan viiimeisenä tähtenä

kanssasi kaksin jos yksin
jäisinkin sylityksin

Annetaan väkien ja valtojen olla

sillä aika ajoin
kaikin tavoin
olen minäkin

kuten sinäkin

tässä maailmassa kuutamolla.

Värien tai virheiden
vasemmiston sekä vihreiden

sijaan kohtuullisen oikeuden
rakkauden lahjana sokeuden

toivoisin nähtävän

sillä paljain jaloin
jälleen kaikin tavoin
uskallan minäkin

jos vain sinäkin

kahlata läpi elämän.

Onnen anatomia

Lyhyet jalat,
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.

Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.

Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.

Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.

Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.

Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.

ihmisyys

Ihmisyys ihmisen on ies

kantaa turhaa taakkaa,
itkeä itseään
tai koko elämää.
Aina anoa tai odottaa.

Ei vieraile edes vapaus
hymykin jos kyläilee
se korkoineen takaisin vaaditaan.

Onni olisi olla vaan,
ajatuksen rattaasta vapautua,
vaille moraalia ajautua.

Unohtaa olevansa ihminen.
-----------------------------

Ei niin pirteää tällä kertaa. Mitäs piditte?

Kuolematon

Aamulla keinuvat kahdet kehdot
Päivän kulku askeleet yhteen tuo
Yö yhdessä nukutaan.

Koittaa huomen taas toistamiseen.

Aina auringon armosta lähtien
kuun kimallukseen saakka
jos katsella vain saisinkin.

Kai kanssasi olenkin kuolematon.

Yö komentaa kiinni silmät
Jää aamu iäksi uudeksi alkamaan
Eilinen saa huomista opettaa.

Kai kiveen kirjattiin:

kuolematon.

Mies

Kahta sanaa varjelen,
puolen vuoden hullutus tallessa.

Olen keisari väärissä vaatteissa.

Sydän arkkuun suljettu
oikeaa aikaa odottaa.

Olen yhteen sykkeeseen kirjattu.

Kädessä kallon kuvia,
pala mennyttä sormien otteessa.

Olen kivinen ja maalattu mies.

Maailman pelastin ja sitten unohdin,
sain sanasta sanaan takaisin.

Olen kämmenen kokoinen mies.

...

Maailman laita takapihan perällä,
rohkeutta riittää rappusille saakka.

Taivaan kansi kirkon katossa,
rukous ei huulilta hengissä selviä.

Eilen oli elämää,
sekin elämättä jäänyttä.

Ikkuna ihmeisiin olohuoneen nurkassa,
turhuuteen ei aikaa saa tuhlata.

Suojana seinät ympärillä,
keskellä huonetta sortumista odottaa.

Eilenkään ei ollut elämää,
eikä olisi elänytkään.

Vartiokäsky

Asetu vartijaksi majalleni
kiveksi kammioni suulle.

Sulje sinetein kiivas kuoreni
huuleni suutele hiljaisiksi.

Anna minulle ymmärrys
anna aikaa ihmetellä.

Ota minut silmäteräksesi
pidä puoliani kaikkialla.

Varusta sydämeni paljas ja aseeton
kulje rinnallani rintamalle saakka.

Raivaa auki tie taivaaseen saakka
seuraa minua tuonelaankin.

Anna vapaus olla oikeassa
vieritä kivi kerran taas pois.
_________________________

Tämän kirjoitin, kun ajattelin pientä poikaani, joka vetelee jo sikeitä sängyssään.

Yhdeksän elämää.

On kuoltava yhdeksän kertaa
synnyttävä seitsemästi uudestaan
langettava kuudesti kuolemansyntiin
kolmesti kysyttävä rakastatko.

On nöyrryttävä nälkää näkemään
juotava janoonsa sitä saamatta sammumaan
huudettava hiljaa itselleen
kerran kuunneltava kun käsketään.

On ruokittava viidellä leivällä
ja kahdella kalalla
yhdeksän elämän verran
elettävä kun kerran annetaan.

Matkalla

Voit selättää seitsemän merta
maalata paremmaksi taivaan
historian huomennakin vielä kirjoittaa

ei pilvistä ollutkaan peitoksi
ei kullasta multaa kummemmin kostunut

Mitä meristä tai taivaista
mitä kurjista kirjoista piittaamaan?

Kattona avaruus
mattona aallokko arvaamaton
oppaana tuulen kulku tuntematon

Mitä sinä vallalla ja voimalla?
Matkahan on määränpää

Uuden ajan sanoja

UUSI TULI

Sain silmän silmästäni
kuulin kaiun lauluistani
loin tahdon tahdostani.

Onnen tuokiosta autuuden tein.

Näin hetkessä ikuisuuden
koin samalla kadotuksen
sain anteeksi elämäni.

Roihusta voin nyt hiillokseen hiipua.

AJATTOMUUS

Olet ikuisuuden kaiku
tuoksuva tuuli vastarannalta
uuden ajan huutaja erämaassa

Sinulle luovutan maailmani.

Saat syksyn siirtämään saapumistaan
ajan uudelleen muotoutumaan
laulun kuulumaan kaikkialle

Sinulle lahjoitan taivaanikin.



Ja lopuksi vielä yksi hieman erilainen:

AJAN HENKI

Rakkaus on kuollut
tai kauppatavaraa

Armo loppuun kulutettu
tai kokonaan käyttämättä jätetty

Viisaus on hulluutta
tai vääriä luuloja

Ystävä on välinearvo
tai enintään liikekumppani

Jumala on kahlittu
tai omaksi kuvaksi valettu

Toivo on turhaa
tai vähintäänkin ansiosidonnaista

Tämä maailma on markkinarako
joka ihmisyyden nielaisi.

Pari makupalaa pöytälaatikosta

IHMINEN ENEMMÄN KUIN ELÄMÄ

Rakkaus on joukko järjettömiä tekoja,
historiakin vain kasa satunnaisia tapahtumia.

Ihmisyys on ideoiden kierrättämistä,
koko elämä lopulta eilisen muistelua.

Hulluus on jollekin vaihtoehto,
onni tiedon puutetta vain.

Viisautta ei koskaan varmaan ollutkaan,
tietokin pelkästään yksi ainoa näkökulma.

Sanat ovat pakosta syntyneitä,
kuvat laiskoille lukijoille.

Ihminen on ihminen,
teot vaikka turhia.

MAAILMANI PARANTAJA

Mieleen painavaan istutettu yksinäisyys
taas kukkaan puhkeaa
alla ilottoman auringon.

Vaan silloin saapuu maailmani parantaja,
tuo hymyn heikon kurttuisille kasvoille.
Antaa auringon ilahtua elostaan,
antaa sille voimaa onnea säteillä.

Vaikka muuten harmaa ja alakuloinen
on horisontti hajatelmien
olet onneksi minulle ilmestynyt
sinä maailmani parantaja.

KAKSIN

Rakkautta on kattaus kahdelle
Lämpöä on kylmät jalat peiton alla
Toivoa on itkeä yhdessä
Iloa on tukea surevaa
Rikkautta on antaa viimeisensä
Turvaa on altistaa itsensä muiden tähden
Autuutta on olla ihminen toiselle