Pakko kai
Pakko kai sinun oli mennä.
Pakkoko minun on mukaan tulla?
Jään tähän.
Odotan ainakin huomiseen.
Valvon ainakin yhden yön.
Ehkä annan unen tulla,
ennen sinua.
Ehkä sinne sinäkin saapuisit,
ehkä odotat minun nukkuvan.
Odotan yhden elämän verran
enkä hetkeäkään enempää.
Jos liikkeissäsi olet
kalmaakin kankeampi
oli uneni oikein
eikä odotus annakaan anteeksi.
Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä
jos et noutajaani nopeammin saavu.
lauantai 29. maaliskuuta 2014
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Armo
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.
Näin se unessa näytettiin:
Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan
armoa kansalle antamaan.
Antavat vaikka väkisin.
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.
Näin siitäkin kerrottiin:
pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa
eikä armoa enää annetta.
Ei edes väkisin.
kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.
Näin se unessa näytettiin:
Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan
armoa kansalle antamaan.
Antavat vaikka väkisin.
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.
Näin siitäkin kerrottiin:
pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa
eikä armoa enää annetta.
Ei edes väkisin.
Tunnisteet:
armo,
kipu,
kirjoittaminen,
miete,
pohdinta,
rakkaus,
runo,
runoblogi,
runotorstai,
runous
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Se on hävityksen kauhistus
Kansat juoskoon vuorille,
mutta sinä
Mene sinä vain takkisi hakemaan.
Mene vain lepämään.
Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.
Se on hävityksen kauhistus.
Jo toista aikaa.
Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.
Vielä puoli aikaa.
Vain puoli aikaa.
Palaa vain peltosi kylvämään.
Vielä on aikaa.
Ainakin puoli aikaa.
mutta sinä
Mene sinä vain takkisi hakemaan.
Mene vain lepämään.
Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.
Se on hävityksen kauhistus.
Jo toista aikaa.
Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.
Vielä puoli aikaa.
Vain puoli aikaa.
Palaa vain peltosi kylvämään.
Vielä on aikaa.
Ainakin puoli aikaa.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Elämä on sunnutai-ilta
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.
Taivas on päättymätön perjantai.
Kadotus on ainainen maanantai.
Tai ehkä elämä on keskiviikko
juhlaa niille,
jotka uskaltavat.
Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.
Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen
kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.
Taivas on päättymätön perjantai.
Kadotus on ainainen maanantai.
Tai ehkä elämä on keskiviikko
juhlaa niille,
jotka uskaltavat.
Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.
Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen
kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)