Hymyile, kiitä ja anna anteeksi.

Hymyile
sillä yhdelle yksinäiselle
se voi olla päivän hellin hetki.


Kiitä
sillä yhdelle ahkeralle
se voi antaa syyn jatkaa vielä huomennakin.

Anna anteeksi
sillä yhdelle syylliselle
se voi olla viimeinen pisara rakkautta.

Virtaa

Virtaa

vielä virtaa
nähihinkin nurkkiin, vesi voimaksi vaihtunut.

Ja vielä virtaa
näissäkin suonissa veri voitoksi kuolemassa kääntynyt.

Ja vielä virtaa
tässäkin päässä ajatus, vaikka ei aina uskoisi.

Ja vielä kerran virtaa
vapaus alas laaksoihini.


Virtaa vailla patoja, katkoja, tukoksia.

Sydänmaillesi
viskelin siemeniä rakkauden.

Annoin sataa sata yötä,
paistaa pari viikkoa.

Itkemällä kitkin
rikat rakkauteni,
sirpin teroitin korjuuta odottamaan.


Mutta puolet putosi pahaan maahan,
missä rakkaus on kiireeseen kadonnut,
tai hukutettu hullutuksilla.

Ja puolet kuolivat tulvissa
tai paloivat paahteessa.


Yksi jos jäi,
sen niitän syksyn saapuessa.


Ja keväällä käännän taas sen kivisen ja tarkan maan,
josta siemenen rakkaudeksi tahdon kasvavan.

Ja kylvän vielä kerran.

Kärsivällinen(kö)

Pakko kai

Pakko kai sinun oli mennä.

Pakkoko minun on mukaan tulla?



Jään tähän.



Odotan ainakin huomiseen.

Valvon ainakin yhden yön.



Ehkä annan unen tulla,

ennen sinua.


Ehkä sinne sinäkin saapuisit,

ehkä odotat minun nukkuvan.




Odotan yhden elämän verran

enkä hetkeäkään enempää.




Jos liikkeissäsi olet

kalmaakin kankeampi


oli uneni oikein

eikä odotus annakaan anteeksi.




Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä

jos et noutajaani nopeammin saavu.

Armo

Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.


Näin se unessa näytettiin:

Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan

armoa kansalle antamaan.


Antavat vaikka väkisin.



Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.


Näin siitäkin kerrottiin:

pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa

eikä armoa enää annetta.


Ei edes väkisin.