Rakkaudesta...

VASTAAJA

Tule vierelleni vieraaksi,
tutustu tunteisiini.

Ole himoilleni hillitsijä,
maltiksi mielelleni.

Tunne surut sydämeni,
maista rakkauteni riemua.

Sillä sinä sulaudut sieluuni,
vastaat vielä vaikerruksiini.

KAIKKENI

Tuoksusi tähden vaikka vuosisatoja vaeltaisin.
Kasvojasi katsomaan toiset mokomat kulkisin.

Sanasi rakkaudesta kertovat elämän arvoiset itsessään.

Kosketus ihollani enemmän kuin ajatella saatan.

Älä siis kysy rakastanko,
älä edes kuinka paljon.

Olet autuus elämäni,
olet syy kulkemisiini,
olet rakkauden lähde
tässä kuivassa maassa,
jota ihmisen kaltaiseksi kutsutaan.

Olet kauneinta katsella,
suloisinta kuunnella,
ihaninta koskettaa.

SAVISEN MAAN PENKOJA

Kaivoin savista synnyinmaatani
ja syvälle tonginkin niin,
että vastaani sain
pelon siemenen,
tiedon juuren,
kultasuonen ystävyyden
sekä avaimet ymmärrykseen.

Se, mitä mullasta todella löytää tahdoin
ei lapioni kärkeen kolahtanutkaan.

Sitä ei koskaan kai
maan poveen piilotettukaan.

Lähde rakkauden
ei makaa savisessa maassa.
Se ylhäällä odottaa
avoimia katseita,
jotka rohkenevat maasta kohota.

Lähde rakkauden
maahan katseensa haudanneille
ei koskaan avaudu.

On uskallettava taivasta tuijottaa,
vain siellä lepää lähde rakkauden.