Tuo taivas taas luokseni
kanna kirkkaus kynnyksen yli.

Luo elämää uutta vuokseni
anna eksyneille tunteilleni syli.

Suo sielusi kiintyä tuoksuuni
anna tuulen kulkea aatteen sivu.

Tuo hetken hengähdys jatkuvaan juoksuuni
kanna halki onnen ja kivun.

Tuulen lupaus tulla taas,
tuoda takaisin kaiku kauaksi karannut.

Tuulen lupaus kyläillä vaan,
antaa hetken helpotus kuumeneviin tunteisiin.

Tuulen lupaus saapua uudestaan,
toviksi toivoa luomaan katseiden kirkastumiseen.

Sinä annoit sanan
sormen ojensit

vaan missä viipyy askeleesi suuntaani?

Minä vannoin valan
tartuin käteesi

johdin ohi kipeiden pisteiden.

Et ehkä ymmärräkään
tai tahdokaan tietää

kuinka kaipaa sanojasi janoni.

Ei ole kai syytäkään
sinun kaipuutani sietää

makaahan harteillasi jo omasi.

Kulkea kyllä kerkeät
kaipuuta ethän kadota

sama polte täälläki käy.

Kaunis sieluni sirpaleina
pitkin polkuja paikoillaan makaa

haaveiden tai hulluuden harhateillä.

Saarrettu sydämeni arkana
ympäriltään etsii ymmärtäjää

pyyntöihin huulille kuoleviin.

Sielu kerätköön sirpaleensa
sydän jättäköön vaateensa

taistoon enää ei käteni taivu.

Polut pitäköön muistonsa
ymmärrys etsiköön vain itseään

sielu sydäntä syytelköön.

Lentoon

Suo siipiesi suojissa elämään opetella
Pelkään lentoon yksin lähteä

Sydän kun syttynyt rohkeuden liekkiin
Mieli kevyt kuin höyhen
Saatan siipiäni kokeilla kanssasi.

Kuljeta kohti korkeutta
jos liitoni maata päin kaartaa

Painot kun harteilta pudonneet
Katse kun valoa enää ei arkaile
Laske vapaaksi taivaiden tuuliin kulkuni.

itkut

Harvalle ilta armoaan antaa
rakkaus itkee auringon laskun aikaan

Yö ottaa omansa
rakkaus suree kuiskaajan osaansa

Vaan saa sanojaan verhojen takaa
pyytää kulkijoita toistamaan

Vaikka kylmä ja valoton
rakkauden kyynelten hetki on

Ei koskaan kaikkoa kokonaan
ei unohtaa voi kaipaajiaan

Rakkaus kun öisin itkee
kulkija kylminkin sen jossain tuntee

Turhaan kyynelkään putoa
jos silmät rakkautta vuotavat.