Suomelle

Niin kirkas aamu
rakkaan kotimaan

sai läpi pilviverhon
vihdoin kajastaa.

Se vuoret, tunturit
loistoon hehkumaan

kevään vehreydestä
aina lumivalkeaan.


Soi korpimetsät
jo kiitostaan;

sun hintas maksettiin kerran
Suomenmaa.

Nyt huuda, metsä
te järvet, laulakaa!

Jo viimein alta ikeen
saa Suomi uljas kohottaa
voittonsa virren voimakkaan.

Kiitos

Minä kaaduin ennen iltaa
kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Aina nousin ennen aurinkoa
vaikka päivän toisensa perään taistelin

vaikka joka aamu
sai uuden reiän vyöhön laittaa.

Minä nousin uudelleen.
Aina ennen aurinkoa.

Vaan viimein kutsui kotimaa
saneli vapaudelle hintansa.

Piti multiin mennä maksumieheksi
ennen elämäni iltaa.

Kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Vuoksi maan niin rakkaan.

Vuoksi vapauden.

itsenäisyys

Sinne pitkien kankaiden päälle
levolle laskettiin eräskin ystävä.

Siellä sielut karkasivat
vaikka henki ei lähtenyt

pyynnöistä piittaamatta.


Sinne unohtui lapsuuden aika
vaikka ikää ei ollutkaan.


Sinne suohon kuopattiin
mieleni rippeet

kaatuneiden kaveriksi.


Sieltä silti sisulla
etsittiin itsenäinen Suomi

kaivettiin yhteinen ystävämme

Isänmaa.


Sieltä saatiin kotiin kantaa
taakan ja vaivan mukana

vapaus koko kansalle.

Niin kuin maa taivasta
tuuli pellon reunaa
pakkanen pilvetöntä iltaa

minä sinua.

Niin minä sinua rakastan.


Niin kuin kevät aurinkoaan
karhut talviuniaan
joet meren vapautta

minä sinua.

Niin minä sinua kaipaan.

suomipoika

Mistä on Suomen pojat tehty?

Kivisistä mielistä

kovemmista käsistä
suljetusta sylistä

pistävistä kielistä


Niistä on tehty isot miehet

Hiljaiset kuin hautausmaa
väkevät kuin viinapiru

Riemukkaat kuin nälkävuosi.

Pysähdy
kuuntele
kun puhun.



Liiku
hitaammin
kun pyydän.



Olen täällä
tänään.

En ollut eilen.

Enkä ehkä enää huomennakaan.


Odota
olen täällä
vain tämän yhden ikuisuuden.


Kiirehtiä kerkeät
myöhemminkin.

Sama se
jos ei ole naista

kunhan ei turhaan tarvitse rakastaa.

Lemmessä nääs
vain on olennaista

kenelle sen saa osoittaa.

Onni on uskoa
jos ei Jumalaan
niin edes itseensä

Se on toivoa
lapsenkaltaista
jatkuvaa joulun odotusta

Se on rakkautta
ja uskallusta

antaa maailman rakastaa takaisin.

kuilu

Nykynuoriso
yltä päältä
ulkoa ja sisältä

ympäripyöreitä.

Vanhat parrat
mieleltään
kuin myös kieleltään

kantikkaita.

Ympyrä
sulkeutuu

laatikko kanttaan raottaa.


Pyöreä
pyörii vaan

kantikas jäyhästi jököttää pakoillaan.

Rakkaus

ei käske kertaakaan.

Vaan pyytää yhä uudestaan.



Se ei raivoa


vaikka huutoihin kuiskaus joskus hukkuu.




Se ei kosketa kahdesti

sillä oikean lemmen hipaisu





on aina ensimmäinen kerta


vuosienkymmentenkin jälkeen.

Mitä jos

Kuolemantuomion sijaan
määrättäisiinkin elämään.

Annettaisiin

oikeita aterioita
ei vain lasillista vettä ja kuivaa leipää.

Koston

ja kurituksen puolesta
ymmärrystä ja anteeksiantoa.

Vihan sijaan

rakkautta.

Kehtaisikohan

kukaan olla katumatta?

syksy

Olen kypsynyt jo syksyyn
vaikka ei kesä kuollut vielä

Edelleen se hengittää.


Vaan on valmistunut vilja
hauutaan kesän kantamaan

Linnut laulavat saattolauluaan.


Ja vaikka minä kypsyin jo syksyyn
on marras vain raaka

Onnellinen se
Jonka ei katua tarvitse

Lapsilta suljettua syliä
Antamatonta rakkautta

Näkemättä jäänyttä maailmaa
Ottamattomia askeleita.

Onnellinen se
joka ei taakakseen saa

Yksikseen unohtunutta ystävää
Onnetonta omaisuutta

Itse keksittyä kiirettä.

pullon huulilla

Jumaluutta suudellaan

Kunnes uusi luomus
puhuu ja pussaa
hulluna kuin jumala


Tuo huvitelma jumalainen

vain kuvitelma humalaisen

Luomus juopui
jo humalan luvastaan

ja niin Jumala luopui kuvastaan.



Sillä eihän Jumala juovuta

eikä helpolla humala luovuta.

Käärmeen kieli,
Kanan siivet

ja apinan ajotaidot.


Kissanpäivät,
liskojen yöt.

Lintusen lihaksilla
hevosen työ.

Ihminen
kruunuksi luoduille,
syöväksi luonnolle


Kuolleeseen humalaan
ja halpaan jumalaan

valtikkansa vaihtaa.

Pitäisi nauraa
toisten kanssa.

Nauraa elämälle
ja itselleen.


Sen sijaan nauramme
toisten kustannuksella.

Itkemme elämää
ja itseämme.


Kumpi on siis pilalla,
minä vai maailma?

Lapseni


tyhjentävät jääkaapinni.

Haaskaavat rahani.



... ja kaiken palkkioksi


täyttävät sydämeni.

Rikastuttavat elämäni.

--

Minulle aika on rajaton
kun kaipaat hetkeä sylissäni.


Henkeni on parantava voima
jos loukkaat polvesi leikeissäsi.


Käteni on kaikkivoipa
kun luot maailmoja laatikollasi.


Silti sinä

minut loit.

Jos sinut uneen unohdan
muista minun sanoneen:

kerran päättyi sateenkaari
tämänkin sohvan nurkkaan.


Ja olethan sinä
siellä tallessa

ainakin siinä
yhdessä unessa.

Kuten olit silloinkin
sen sohvan nurkassa.
....................

Ajattelin, millaista on unohtaa tai olla tuntematta rakkaitaan. Näin sen mietin.

Hymyile, kiitä ja anna anteeksi.

Hymyile
sillä yhdelle yksinäiselle
se voi olla päivän hellin hetki.


Kiitä
sillä yhdelle ahkeralle
se voi antaa syyn jatkaa vielä huomennakin.

Anna anteeksi
sillä yhdelle syylliselle
se voi olla viimeinen pisara rakkautta.

Pitkää ikää

Pitkän liiton salaisuus
on joka aamu ihastua uuteen ihmiseen,

ja tutustua tähän päivän mittaan.

Unohtaa aina uudelleen,
miksi ei voisikaan rakastaa.

ja lumoutua kuin silloin ensi kertaa.


Sitten illan aikaan nukahtaa samaan vanhaan kainaloon.

runon ja suven päivän suviruno

Kesä on runo
Luojan lausuma.

Taivaan riimi järven pintaan,
Metsän tuoksu loppusointina.

Meren maku rantakivellä
kantavana ajatuksena.

Ja pikkuisen pakkaseen saa
kuin laatikkoon rakkaimman runon tallettaa.
.................

Ilosta runon ja suven päivää!

vipinää kipinöihin

Jospa iskisit kipinän
kun rakkautemme on kuivaa vielä
ja tuli siihen tarttua voisi

unohtaisimme kitinän
emmekä enää viitisis kaivella siellä
mistä kuonan kullan sijaan esiin toisi.

Ja vaikka saapuisi yö
joka kauas toisista kätemme lyö

tai tulisi jatkuva työ
joka tulen takastamme syö

hakisit sielusi liiteristä
yhden kuivahkon kalikan
ja uhraisit sen liekkiin

jo alkaisi ilmamme väristä
ja kenties tämänkin palikan
saisit takaisin leikkiin.

Hukun humalassa
järveen juhannuksena

tai mieleni syviin vesiin
marraskuun mietteisiin.

Hukun kumminkin.


Muutun mullaksi
lierojen ruuaksi

tai maadun jo matkalla hautaan
lahoan ajan mittaan.

Katoan kuitenkin.


Ja jos joku ottaa vaivakseen
pääsenkö sittenkään taivaaseen

Kerron: ellei juhlita yläkerrassa
niin ainakin matojen ruokalassa.

Juhlitaan joka tapauksessa.

Kasvua

Kasvatathan varpaasi pienoiset
oikeita polkuja tallaamaan.

Kasvatathan sormet nuo hienoiset
toisia moisia rakastamaan.

Säilytäthän mielesi suuren
vaikka jää maailma järkeä vaille.

Kasvatathan sydämeen juuren
kasvathan kiinni isäsi maille.
--------------------------------------

Hyvää juhannusta!

pöly

Tahdot minut harteiltasi karistaa
pyyhkiä jaloistasi
huoneistasi yrität minut poistaa
sylkeä ulos suustasi.

Siitä huolimatta jään pyörimään nurkkiisi
maistun tappiona huulilla
tartun kadulta turkkiisi
pysyn muistona ullakolla.


Nousen ilmoille tunteiden kuohuissa
myrskyän autioituneissa kylissäsi
... Ja laskeudun taas illan suussa
... Ja lopulta iäisyyden lepään sylissäsi.
------------------------------------------------

Runotorstain haasteena oli tällä viikolla "pöly".

------------------

Taivaan raja kutsuu
suolantuoksuisena
kotisohvalla.

Sinä sileä kuin meren suudelma
suolantuoksuinen.

Sinä kutsut taivaan rajaamaan
luomaan uudeksi ihmisen
suolantuoksuisen.

Sinä olet taivaani rajapinta
seitsemän mertani
kotisatamani.

Sinä suutelet kuin meri
rakastat kuin taivas
rauhoitat kuin satama.

Olet kutsu, olet vastaus
suolantuoksuinen.

Kierre.

Lyö lyödyksi tullut

rahasta,

uutteesta,

mielipahasta,

rakkauden puutteesta.


Lyö lyödyksi tullut

tavatonta,

rosvoa,

taikka viatonta.


Tai janoten kostoa.


Mutta vain lyöty lyö.

Ja lyö uusi lyötykin.

Sinä olit

Sinä olit siinä
kun katosin
silmistä,
mielestä.

Itseltä ja elämältä.

Sinä olit siinä
silloinkin
silmiä syvemmällä
mieliä virkeämpänä.

Olit onni ja elämä.

kevätjuhlat ;)

Sulatat sydämet
kuin helle jäätelön.

Ja miehet
kuin masuuni raudan.


Silti minä vain
saan näppini sinussa polttaa.

Vain minä voin
kevään kokea kanssasi.

Nuolaista ennen kuin tipahtaa.



Viherrät ohikulkijat luontoa rikkaammin,
kanssasi kevät on juhlaa.

kivinen

Kivinen sieluni

kiveksi sormeasi koristamaan,
painoksi mielesi niskaan.

Ei kivi kivestä kaunista hakkaa.

Kovin on kova kohtalo toisen
jos vastaan saa vain samanmoisen.

Siksi kätesi sitä koskemaan

ja mieli kiven sisään
josko lempi sen lohkaisee.

Vielä kvinen sielunikin

kun kyllin on sormesi sitä silittänyt

voi huomata riittävän rakkauden
kallioitakin ravistamaan.

Virtaa

Virtaa

vielä virtaa
nähihinkin nurkkiin, vesi voimaksi vaihtunut.

Ja vielä virtaa
näissäkin suonissa veri voitoksi kuolemassa kääntynyt.

Ja vielä virtaa
tässäkin päässä ajatus, vaikka ei aina uskoisi.

Ja vielä kerran virtaa
vapaus alas laaksoihini.


Virtaa vailla patoja, katkoja, tukoksia.

Sydänmaillesi
viskelin siemeniä rakkauden.

Annoin sataa sata yötä,
paistaa pari viikkoa.

Itkemällä kitkin
rikat rakkauteni,
sirpin teroitin korjuuta odottamaan.


Mutta puolet putosi pahaan maahan,
missä rakkaus on kiireeseen kadonnut,
tai hukutettu hullutuksilla.

Ja puolet kuolivat tulvissa
tai paloivat paahteessa.


Yksi jos jäi,
sen niitän syksyn saapuessa.


Ja keväällä käännän taas sen kivisen ja tarkan maan,
josta siemenen rakkaudeksi tahdon kasvavan.

Ja kylvän vielä kerran.

Piru vie
minkä lie

mutta olihan etuoikeus elää
ennen kuolemaa.

Vanha viisaus:
vanhuus on vitsaus

mutta olihan onni olla nuori
ennen keski-iän kriisiä.

Siitä saat
kuulla taas

että olisi surku sammaloitua
ennen lapsuudenkaan loppua.

Hyvät, pahat ja rumat

Ei kahleita,
ei liikaa rajoja.

Enemmän vapautta,
lisää vielä rakkautta.

Hyvä yrittää,
parempi voittaa.



Vähemmän vallankumouksia,
vähemmän painoa ajatuksiin.

Käsiä kuilujen partaille,
käsiä kiinni toisiin kipeisiin.

Vaikka paha yrittää,
parempi sen voittaa.



Ei paineita,
ei liikaa vaatimuksia.

Vähemmän ulkoista kauneutta,
eikä sen kummemin sisäistäkään.

Rumat sanat, ajatukset, ihmiset.
Parempi voittaa.


Niin katoavat nämä kolme; hyvät, pahat ja rumat.
Vaan on pakko jatkaa.

Olisi parempi voittaa.

ruoste

Antaa ajan valua
antaa kulua
kulua ja kuluttaa.

Ruostutaan rauhassa.

Antaa kivien sammaloitua
antaa nuoruuden hukkua
hukkua ja hukuttaa.

Istutaan kilpaa iltaan asti.

Ruostukoon rautainen tahtoni.
Sammaloitukoon vierivä mieleni.
Hukkukoon nuori, hullu sieluni.

Minä istun tässä.

Istun iltaan asti!

All you need is...

Se on


unikaverin odottelua,

hikiseen kainaloon hinkumista.


Se on


sipiasiaa nukkumaanmenoaikaan,

kikatuksia kirkonmenoissa.



Se on


mökötyksiä iltapalalla,

känkkäränkkää kerran kuussa.


Se on


lempiruokaa lauantaisin,

lätäköissä pomppimista luvan kanssa.



Rakkaus se on.

Kärsivällinen(kö)

Pakko kai

Pakko kai sinun oli mennä.

Pakkoko minun on mukaan tulla?



Jään tähän.



Odotan ainakin huomiseen.

Valvon ainakin yhden yön.



Ehkä annan unen tulla,

ennen sinua.


Ehkä sinne sinäkin saapuisit,

ehkä odotat minun nukkuvan.




Odotan yhden elämän verran

enkä hetkeäkään enempää.




Jos liikkeissäsi olet

kalmaakin kankeampi


oli uneni oikein

eikä odotus annakaan anteeksi.




Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä

jos et noutajaani nopeammin saavu.

Armo

Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.


Näin se unessa näytettiin:

Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan

armoa kansalle antamaan.


Antavat vaikka väkisin.



Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.


Näin siitäkin kerrottiin:

pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa

eikä armoa enää annetta.


Ei edes väkisin.

Se on hävityksen kauhistus

Kansat juoskoon vuorille,
mutta sinä

Mene sinä vain takkisi hakemaan.


Mene vain lepämään.

Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.


Se on hävityksen kauhistus.

Jo toista aikaa.

Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.

Vielä puoli aikaa.


Vain puoli aikaa.



Palaa vain peltosi kylvämään.

Vielä on aikaa.


Ainakin puoli aikaa.

Elämä on sunnutai-ilta
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.

Taivas on päättymätön perjantai.


Kadotus on ainainen maanantai.


Tai ehkä elämä on keskiviikko

juhlaa niille,
jotka uskaltavat.

Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.


Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen


kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.

Tanssi

Tanssin kanssasi

unen yhden,
jos toisenkin
todeksi.

Tanssin kanssasi

sateen syksyksi,
sieluun saakka
ikäväksi.

Tanssin kanssasi

vielä kerran
ennen kesää
ennen kuivaa kautta.

Viimeisen pisaran

tanssin kanssasi
irti viimeisenkin pisaran
silmistäsi.

Aamuun

Tuhannesta yöstä

jos yhdenkään saisi unelmoida.



Sadasta kesän sadepäivästä

jos edes yhtenä iltana emme olisi yksin.



Siihen yhteen aamuun

jos valvoa silloin jaksettiin.



Ei hetkittäin tarvitekaan

enää itse kantaa maailmaa.



Siihen kolmanteen aamuun

silloin jos valvottiin.



Siihen ainoaan aamuun

jolloin rakkaus viimein voitti.

-----------------------------------------

Vähän erilainen lähestymistapa taas. Ainakin aihepiiriltään erittäin perinteinen... Mutta mitäs tykkäsit?

paljain jaloin

Kansojen aaltoillessa yhtenä
taivaan viiimeisenä tähtenä

kanssasi kaksin jos yksin
jäisinkin sylityksin

Annetaan väkien ja valtojen olla

sillä aika ajoin
kaikin tavoin
olen minäkin

kuten sinäkin

tässä maailmassa kuutamolla.

Värien tai virheiden
vasemmiston sekä vihreiden

sijaan kohtuullisen oikeuden
rakkauden lahjana sokeuden

toivoisin nähtävän

sillä paljain jaloin
jälleen kaikin tavoin
uskallan minäkin

jos vain sinäkin

kahlata läpi elämän.

Tictoc

Runotorstai: Aika (ilman kelloa)

Älä anna minulle voimaa,
sillä tahdon olla heikko.

Älä anna minulle onnea,
tahdon sen itse löytää.

Älä anna minulle lakia,
rikon sen kuitenkin.

Älä anna minulle maailmaa,
sillä sitten tahtoisin taivaankin.

Anna minulle rakkaus,
rohkeus rikkoa lakisi,
tilaisuus etsiä onneni.

Anna minulle aikaasi,
taivas tuntea sylissäsi,
itkeä pois heikkouteni.

runotorstain haaste

Tällä viikolla päätin kokeilla runotorstain haastetta. Aiheena oli Talven taidetta, josta kirjoitin näin:

?..................................
Kuolema teki talvestakin taiteen

Uudenlainen elämä tekee taiteesta turhuuden.

Vain annetun valssinsa tanssii pakkanen peltikatoilla.

vain kesän verran voi kuurapartaa kaivata.


Marras teki kesälle kuopan,

teki talvestakin taiteen.


Touko on kolmas aamu,

tekee taiteesta turhuuden.

Onnen anatomia

Lyhyet jalat,
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.

Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.

Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.

Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.

Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.

Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.

ihmisyys

Ihmisyys ihmisen on ies

kantaa turhaa taakkaa,
itkeä itseään
tai koko elämää.
Aina anoa tai odottaa.

Ei vieraile edes vapaus
hymykin jos kyläilee
se korkoineen takaisin vaaditaan.

Onni olisi olla vaan,
ajatuksen rattaasta vapautua,
vaille moraalia ajautua.

Unohtaa olevansa ihminen.
-----------------------------

Ei niin pirteää tällä kertaa. Mitäs piditte?