Sinä olit

Sinä olit siinä
kun katosin
silmistä,
mielestä.

Itseltä ja elämältä.

Sinä olit siinä
silloinkin
silmiä syvemmällä
mieliä virkeämpänä.

Olit onni ja elämä.

kevätjuhlat ;)

Sulatat sydämet
kuin helle jäätelön.

Ja miehet
kuin masuuni raudan.


Silti minä vain
saan näppini sinussa polttaa.

Vain minä voin
kevään kokea kanssasi.

Nuolaista ennen kuin tipahtaa.



Viherrät ohikulkijat luontoa rikkaammin,
kanssasi kevät on juhlaa.

kivinen

Kivinen sieluni

kiveksi sormeasi koristamaan,
painoksi mielesi niskaan.

Ei kivi kivestä kaunista hakkaa.

Kovin on kova kohtalo toisen
jos vastaan saa vain samanmoisen.

Siksi kätesi sitä koskemaan

ja mieli kiven sisään
josko lempi sen lohkaisee.

Vielä kvinen sielunikin

kun kyllin on sormesi sitä silittänyt

voi huomata riittävän rakkauden
kallioitakin ravistamaan.

Virtaa

Virtaa

vielä virtaa
nähihinkin nurkkiin, vesi voimaksi vaihtunut.

Ja vielä virtaa
näissäkin suonissa veri voitoksi kuolemassa kääntynyt.

Ja vielä virtaa
tässäkin päässä ajatus, vaikka ei aina uskoisi.

Ja vielä kerran virtaa
vapaus alas laaksoihini.


Virtaa vailla patoja, katkoja, tukoksia.

Sydänmaillesi
viskelin siemeniä rakkauden.

Annoin sataa sata yötä,
paistaa pari viikkoa.

Itkemällä kitkin
rikat rakkauteni,
sirpin teroitin korjuuta odottamaan.


Mutta puolet putosi pahaan maahan,
missä rakkaus on kiireeseen kadonnut,
tai hukutettu hullutuksilla.

Ja puolet kuolivat tulvissa
tai paloivat paahteessa.


Yksi jos jäi,
sen niitän syksyn saapuessa.


Ja keväällä käännän taas sen kivisen ja tarkan maan,
josta siemenen rakkaudeksi tahdon kasvavan.

Ja kylvän vielä kerran.