Rakkautta
on kuulla kuiskaus huutojen tulvasta,
luoda lämpöä sydäntalveen,
asettua aloilleen erämaahan,
kaivaa kaivo kuivalla kaudella.
Rakkautta
on liitää vailla siipiä,
puhua tuhansia sanoja
kuitenkin vain sanoa
minä rakastan sinua.
torstai 28. kesäkuuta 2012
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Kaipuu
NYT
Miksi en lapsena leikkinyt riittävästi?
Nyt, kun aikaa olisi
olen leikkimieleni kadottanut.
Miksi en koulussa hankkinut tietoa?
Nyt, kun uutiset tulvivat
en tiedä, mitä uskoa.
Miksi en nuorena rakastanut kiihkeästi?
Nyt, kun kaipuu on
ovat tunteeni kylmentyneet.
Miksi en terveenä työskennellyt innolla?
Nyt, kun tahtoa olisi
ovat raajani kangistuneet.
Ne hetket olivat ja menivät,
on opittava elämäni kanssa olemaan.
Ajat kuluvat ja vaihtuvat,
on opittava mielensä uudistamaan.
ULAPALLA
Purteni poloinen
liian kauksi kai sinusta,
turhan etäälle taivaista johdatti.
Purteni poloinen
aaltojen armoille,
laineiden lyötäväksi ajautui,
Liiaksi loittonin luotasi.
Kaipaan rantaan raahautua,
aallokossa ajautua syliisi.
Olen jo seilannut riittävästi,
tarpeeksi kokemuksia kerännyt.
Olen valmis satamaan telakoitumaan,
halukas viereesi rauhoittumaan.
KUU TAKATASKUSSA
Olen vuoteni tuhlannut kuuta tavoitellen.
Minä aikanai,
voimani,
järkeni siihen annoin.
Sanovat, ettei kuuta voi saavuttaa.
Uskonut en siihen itsekään.
Silti luulin siinä elämäni tarkoituksen lepäävän.
Vaan en kuusta tullut hullummaksi.
Nyt, kun kuu kuumottaa taskussani,
en voi siitä haaveilla.
Tämäkö oli elämäni määränpää?
Kaiken taas antaisin,
jos kuuta voisin kaipailla.
Miksi en lapsena leikkinyt riittävästi?
Nyt, kun aikaa olisi
olen leikkimieleni kadottanut.
Miksi en koulussa hankkinut tietoa?
Nyt, kun uutiset tulvivat
en tiedä, mitä uskoa.
Miksi en nuorena rakastanut kiihkeästi?
Nyt, kun kaipuu on
ovat tunteeni kylmentyneet.
Miksi en terveenä työskennellyt innolla?
Nyt, kun tahtoa olisi
ovat raajani kangistuneet.
Ne hetket olivat ja menivät,
on opittava elämäni kanssa olemaan.
Ajat kuluvat ja vaihtuvat,
on opittava mielensä uudistamaan.
ULAPALLA
Purteni poloinen
liian kauksi kai sinusta,
turhan etäälle taivaista johdatti.
Purteni poloinen
aaltojen armoille,
laineiden lyötäväksi ajautui,
Liiaksi loittonin luotasi.
Kaipaan rantaan raahautua,
aallokossa ajautua syliisi.
Olen jo seilannut riittävästi,
tarpeeksi kokemuksia kerännyt.
Olen valmis satamaan telakoitumaan,
halukas viereesi rauhoittumaan.
KUU TAKATASKUSSA
Olen vuoteni tuhlannut kuuta tavoitellen.
Minä aikanai,
voimani,
järkeni siihen annoin.
Sanovat, ettei kuuta voi saavuttaa.
Uskonut en siihen itsekään.
Silti luulin siinä elämäni tarkoituksen lepäävän.
Vaan en kuusta tullut hullummaksi.
Nyt, kun kuu kuumottaa taskussani,
en voi siitä haaveilla.
Tämäkö oli elämäni määränpää?
Kaiken taas antaisin,
jos kuuta voisin kaipailla.
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Rakkaudesta...
VASTAAJA
Tule vierelleni vieraaksi,
tutustu tunteisiini.
Ole himoilleni hillitsijä,
maltiksi mielelleni.
Tunne surut sydämeni,
maista rakkauteni riemua.
Sillä sinä sulaudut sieluuni,
vastaat vielä vaikerruksiini.
KAIKKENI
Tuoksusi tähden vaikka vuosisatoja vaeltaisin.
Kasvojasi katsomaan toiset mokomat kulkisin.
Sanasi rakkaudesta kertovat elämän arvoiset itsessään.
Kosketus ihollani enemmän kuin ajatella saatan.
Älä siis kysy rakastanko,
älä edes kuinka paljon.
Olet autuus elämäni,
olet syy kulkemisiini,
olet rakkauden lähde
tässä kuivassa maassa,
jota ihmisen kaltaiseksi kutsutaan.
Olet kauneinta katsella,
suloisinta kuunnella,
ihaninta koskettaa.
SAVISEN MAAN PENKOJA
Kaivoin savista synnyinmaatani
ja syvälle tonginkin niin,
että vastaani sain
pelon siemenen,
tiedon juuren,
kultasuonen ystävyyden
sekä avaimet ymmärrykseen.
Se, mitä mullasta todella löytää tahdoin
ei lapioni kärkeen kolahtanutkaan.
Sitä ei koskaan kai
maan poveen piilotettukaan.
Lähde rakkauden
ei makaa savisessa maassa.
Se ylhäällä odottaa
avoimia katseita,
jotka rohkenevat maasta kohota.
Lähde rakkauden
maahan katseensa haudanneille
ei koskaan avaudu.
On uskallettava taivasta tuijottaa,
vain siellä lepää lähde rakkauden.
Tule vierelleni vieraaksi,
tutustu tunteisiini.
Ole himoilleni hillitsijä,
maltiksi mielelleni.
Tunne surut sydämeni,
maista rakkauteni riemua.
Sillä sinä sulaudut sieluuni,
vastaat vielä vaikerruksiini.
KAIKKENI
Tuoksusi tähden vaikka vuosisatoja vaeltaisin.
Kasvojasi katsomaan toiset mokomat kulkisin.
Sanasi rakkaudesta kertovat elämän arvoiset itsessään.
Kosketus ihollani enemmän kuin ajatella saatan.
Älä siis kysy rakastanko,
älä edes kuinka paljon.
Olet autuus elämäni,
olet syy kulkemisiini,
olet rakkauden lähde
tässä kuivassa maassa,
jota ihmisen kaltaiseksi kutsutaan.
Olet kauneinta katsella,
suloisinta kuunnella,
ihaninta koskettaa.
SAVISEN MAAN PENKOJA
Kaivoin savista synnyinmaatani
ja syvälle tonginkin niin,
että vastaani sain
pelon siemenen,
tiedon juuren,
kultasuonen ystävyyden
sekä avaimet ymmärrykseen.
Se, mitä mullasta todella löytää tahdoin
ei lapioni kärkeen kolahtanutkaan.
Sitä ei koskaan kai
maan poveen piilotettukaan.
Lähde rakkauden
ei makaa savisessa maassa.
Se ylhäällä odottaa
avoimia katseita,
jotka rohkenevat maasta kohota.
Lähde rakkauden
maahan katseensa haudanneille
ei koskaan avaudu.
On uskallettava taivasta tuijottaa,
vain siellä lepää lähde rakkauden.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Uuden ajan sanoja
UUSI TULI
Sain silmän silmästäni
kuulin kaiun lauluistani
loin tahdon tahdostani.
Onnen tuokiosta autuuden tein.
Näin hetkessä ikuisuuden
koin samalla kadotuksen
sain anteeksi elämäni.
Roihusta voin nyt hiillokseen hiipua.
AJATTOMUUS
Olet ikuisuuden kaiku
tuoksuva tuuli vastarannalta
uuden ajan huutaja erämaassa
Sinulle luovutan maailmani.
Saat syksyn siirtämään saapumistaan
ajan uudelleen muotoutumaan
laulun kuulumaan kaikkialle
Sinulle lahjoitan taivaanikin.
Ja lopuksi vielä yksi hieman erilainen:
AJAN HENKI
Rakkaus on kuollut
tai kauppatavaraa
Armo loppuun kulutettu
tai kokonaan käyttämättä jätetty
Viisaus on hulluutta
tai vääriä luuloja
Ystävä on välinearvo
tai enintään liikekumppani
Jumala on kahlittu
tai omaksi kuvaksi valettu
Toivo on turhaa
tai vähintäänkin ansiosidonnaista
Tämä maailma on markkinarako
joka ihmisyyden nielaisi.
Sain silmän silmästäni
kuulin kaiun lauluistani
loin tahdon tahdostani.
Onnen tuokiosta autuuden tein.
Näin hetkessä ikuisuuden
koin samalla kadotuksen
sain anteeksi elämäni.
Roihusta voin nyt hiillokseen hiipua.
AJATTOMUUS
Olet ikuisuuden kaiku
tuoksuva tuuli vastarannalta
uuden ajan huutaja erämaassa
Sinulle luovutan maailmani.
Saat syksyn siirtämään saapumistaan
ajan uudelleen muotoutumaan
laulun kuulumaan kaikkialle
Sinulle lahjoitan taivaanikin.
Ja lopuksi vielä yksi hieman erilainen:
AJAN HENKI
Rakkaus on kuollut
tai kauppatavaraa
Armo loppuun kulutettu
tai kokonaan käyttämättä jätetty
Viisaus on hulluutta
tai vääriä luuloja
Ystävä on välinearvo
tai enintään liikekumppani
Jumala on kahlittu
tai omaksi kuvaksi valettu
Toivo on turhaa
tai vähintäänkin ansiosidonnaista
Tämä maailma on markkinarako
joka ihmisyyden nielaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)