tiistai 4. kesäkuuta 2013

itkut

Harvalle ilta armoaan antaa
rakkaus itkee auringon laskun aikaan

Yö ottaa omansa
rakkaus suree kuiskaajan osaansa

Vaan saa sanojaan verhojen takaa
pyytää kulkijoita toistamaan

Vaikka kylmä ja valoton
rakkauden kyynelten hetki on

Ei koskaan kaikkoa kokonaan
ei unohtaa voi kaipaajiaan

Rakkaus kun öisin itkee
kulkija kylminkin sen jossain tuntee

Turhaan kyynelkään putoa
jos silmät rakkautta vuotavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti