Harvalle ilta armoaan antaa
rakkaus itkee auringon laskun aikaan
Yö ottaa omansa
rakkaus suree kuiskaajan osaansa
Vaan saa sanojaan verhojen takaa
pyytää kulkijoita toistamaan
Vaikka kylmä ja valoton
rakkauden kyynelten hetki on
Ei koskaan kaikkoa kokonaan
ei unohtaa voi kaipaajiaan
Rakkaus kun öisin itkee
kulkija kylminkin sen jossain tuntee
Turhaan kyynelkään putoa
jos silmät rakkautta vuotavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti