Onnen anatomia

Lyhyet jalat,
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.

Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.

Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.

Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.

Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.

Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.

ihmisyys

Ihmisyys ihmisen on ies

kantaa turhaa taakkaa,
itkeä itseään
tai koko elämää.
Aina anoa tai odottaa.

Ei vieraile edes vapaus
hymykin jos kyläilee
se korkoineen takaisin vaaditaan.

Onni olisi olla vaan,
ajatuksen rattaasta vapautua,
vaille moraalia ajautua.

Unohtaa olevansa ihminen.
-----------------------------

Ei niin pirteää tällä kertaa. Mitäs piditte?

päätöntä

Kauas kantoi katse
rajaton ajatus ystäviään ylempi.

Vaan iski elämä
tanssittiin vadille pää parhainkin.

Lyhyeksi silti jää näkö nauravan.

Vielä versoo elo uudestaan
vielä miettimään pistää päätönkin.

mitähäntästäsanois...

Olen metsä ilman huutajaa

helisevä vaski

kuu puolikas vain.



Sinä olet rakkaus

kevään merkki tammikuussa

olet kaikuni kaipaama huutaja.



Anna enkelten kieli

kerro kaiken maailman salaisuudet

tuo kellooni uusi kumahdus.



Olethan rakkaus

alun ajan merkki.

uusia aikoja

Uusia aikoja
ajatuksia

Ihmisen kokoista rakkautta.

Pimeisiin päiviin
pilkkeitä paremmalta valolta.

Uskonpuhdistuksia
valistusta

Jumalaa suurempaa huomista.

Sateisiin pilviin
ravintoa taivaan kattiloista.

Kultakausia
aamuja

Arkea harmaampia hiuksia.

Vuosien juoksuun
nestepisteitä riittävästi.

???

Lapsuuden aikaan, kun ihmettelin

saattaa olla, että en ymmärtänyt
mistä koskaan ajelehtinut kanssasi olenkaan
ja minne pakko poistua olisi.

Mutta sinut täysin ymmärrän.

ja kun maailma on kylmä ja arvaamaton
kaivan taskusta suudelmasi
ravistamaan ajatustani.

Vaan liikaa se poskeltani kiiruhtaa.

Toiveissani jo pian olen luonasi
vapautta nauttimassa huuliltasi.

isaywhatwhat?

Kiireetön yö,
ihmeitä tekevä ikuisuus,
tämän maailman ajan laulut.

Musta tähdettömyys taivaaseen ja takaisin.

vain pelastus tuijottaa takaisin.

hiljaisuus,
kun aika on kuollut hämärässä - tuhansien muistojen holtiton ja pelottava rakkaus.

Tässä se, mitä maailma ei kerro:
kuoleman ja uuden syntymän leikki.
Kalsea on kehdoksi kadotus.

Ajattomuus varovaisin liikkein
hiipii puolitiehen vastaan
kun aika on vaiennut kahlittuna.

SyyS

Niin on ilta arvaamaton syksyisin
eikä ennalta kerro rakkaus reittejään.

Se saapuu, kun parhaaksi katsoo.

Niin on helppo lehtien retkilleen lähteä
kuin rakkauden leikkiä raikkaassa aamussa.

Se keveänä lentää hetkensä.

Eikä pelota, mihin putoaa
tai harmita, jos hiukan kastelee varpaitaan.

Niin voi vaihtaa villasukat iltaisin,
kun on rauhoittunut taas rakkaus.

Leikeistään jätti lämmön sisään
vaikka piha jo viilenee.

Muista pelastaa joku tänään.

Pelasta minut.

Muista minut meren kohinassa.

Muista lapsuuden lauluissa.



Anna juurteni löytää tiensä sydämesi maille.

Anna suudelma sinetiksi.



Anna sanojen karata.

Tunne minut niiden takaa.

Muista minut satamaan saapuessasi.



Kerää kyyneleeni kerran kadonneet.

Muista minun hymyilleen.

Pelasta minut.

Meillä ei ole maailmaa
ei aikaa odottaa ikuisuutta.

On vain katse kaipuuta kauniimpi
vain hetki huomistakin kalliimpi.

Me emme tarvitse kaikkea
emme aikaa haikale enempää.

Tahdomme vain toisemme
vain tuokion luona rakkauden.

Me emme odota ajan kuolemaa
emme toivo jatkuvaa nuoruutta.

Odotamme vain vuosien kuluttavan
niin kuin niitä suodaan.