KAIHO
Jos joskus luulit,
että kauaksi luotasi kaikkosin
oli se kaihomielen harhaa vain.
Sillä vaikka itseni sinusta toisinaan erotin
jätin sieluni palasia päiviäsi piristämään.
Jätin tuoksuni huoneisiisi,
vaatteitani nurkkiisi,
ääneni korviisi
ja toivon, että kuvani mieleesi.
En sinua yksinkään raaskinut jättää,
joten annoin osan itsestäni
jäädä kasvamaan sisääsi.
En ehkä koskattaa kehoasi joka hetki saa,
mutta sydäntäsi en päästä koskaan
rakkauttamme unohtamaan.
PERHEEN LUOMINEN
Luoja rakensi ihmisen
kai kutoi kylkiluusta toisen.
Antoi aikansa harhailla
etsimässä rakkautta.
Sitten tiet risteykseen johti,
ihmisen kuljetti toista kohti.
Löytyi käsi kättä pitelemään,
sydän murhetta ymmärtämään.
Ei kahta ilman kolmatta,
saatiin ihmisen verran lisää rakkautta.
Luoja rakensi ihmisen,
kai kutoi ympärille perheen.
Näin onnen maja valmistettiin,
ihminen kun toiselle annettiin.
Nää kaks oli tosi hyviä! Oot harjotellu uutta tyyliä, go karskip. ;)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMukavaa, vähän vanhanaikaisempaa tyyliä (tai siis perinteisen runon mallista). Hienoja loppusointuja olet löytänyt ja tavoittanut kauniin tunnelman kumpaankin.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Molempiin teksteihin olen ladannut melkoisesti omia tunteitani, joten on hienoa kuulla, että se välittää jollakin tavalla lukijallekin :)
Poista