Piru vie
minkä lie
mutta olihan etuoikeus elää
ennen kuolemaa.
Vanha viisaus:
vanhuus on vitsaus
mutta olihan onni olla nuori
ennen keski-iän kriisiä.
Siitä saat
kuulla taas
että olisi surku sammaloitua
ennen lapsuudenkaan loppua.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Hyvät, pahat ja rumat
Ei kahleita,
ei liikaa rajoja.
Enemmän vapautta,
lisää vielä rakkautta.
Hyvä yrittää,
parempi voittaa.
Vähemmän vallankumouksia,
vähemmän painoa ajatuksiin.
Käsiä kuilujen partaille,
käsiä kiinni toisiin kipeisiin.
Vaikka paha yrittää,
parempi sen voittaa.
Ei paineita,
ei liikaa vaatimuksia.
Vähemmän ulkoista kauneutta,
eikä sen kummemin sisäistäkään.
Rumat sanat, ajatukset, ihmiset.
Parempi voittaa.
Niin katoavat nämä kolme; hyvät, pahat ja rumat.
Vaan on pakko jatkaa.
Olisi parempi voittaa.
ei liikaa rajoja.
Enemmän vapautta,
lisää vielä rakkautta.
Hyvä yrittää,
parempi voittaa.
Vähemmän vallankumouksia,
vähemmän painoa ajatuksiin.
Käsiä kuilujen partaille,
käsiä kiinni toisiin kipeisiin.
Vaikka paha yrittää,
parempi sen voittaa.
Ei paineita,
ei liikaa vaatimuksia.
Vähemmän ulkoista kauneutta,
eikä sen kummemin sisäistäkään.
Rumat sanat, ajatukset, ihmiset.
Parempi voittaa.
Niin katoavat nämä kolme; hyvät, pahat ja rumat.
Vaan on pakko jatkaa.
Olisi parempi voittaa.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
ruoste
Antaa ajan valua
antaa kulua
kulua ja kuluttaa.
Ruostutaan rauhassa.
Antaa kivien sammaloitua
antaa nuoruuden hukkua
hukkua ja hukuttaa.
Istutaan kilpaa iltaan asti.
Ruostukoon rautainen tahtoni.
Sammaloitukoon vierivä mieleni.
Hukkukoon nuori, hullu sieluni.
Minä istun tässä.
Istun iltaan asti!
antaa kulua
kulua ja kuluttaa.
Ruostutaan rauhassa.
Antaa kivien sammaloitua
antaa nuoruuden hukkua
hukkua ja hukuttaa.
Istutaan kilpaa iltaan asti.
Ruostukoon rautainen tahtoni.
Sammaloitukoon vierivä mieleni.
Hukkukoon nuori, hullu sieluni.
Minä istun tässä.
Istun iltaan asti!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
All you need is...
Se on
unikaverin odottelua,
hikiseen kainaloon hinkumista.
Se on
sipiasiaa nukkumaanmenoaikaan,
kikatuksia kirkonmenoissa.
Se on
mökötyksiä iltapalalla,
känkkäränkkää kerran kuussa.
Se on
lempiruokaa lauantaisin,
lätäköissä pomppimista luvan kanssa.
Rakkaus se on.
unikaverin odottelua,
hikiseen kainaloon hinkumista.
Se on
sipiasiaa nukkumaanmenoaikaan,
kikatuksia kirkonmenoissa.
Se on
mökötyksiä iltapalalla,
känkkäränkkää kerran kuussa.
Se on
lempiruokaa lauantaisin,
lätäköissä pomppimista luvan kanssa.
Rakkaus se on.
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Kärsivällinen(kö)
Pakko kai
Pakko kai sinun oli mennä.
Pakkoko minun on mukaan tulla?
Jään tähän.
Odotan ainakin huomiseen.
Valvon ainakin yhden yön.
Ehkä annan unen tulla,
ennen sinua.
Ehkä sinne sinäkin saapuisit,
ehkä odotat minun nukkuvan.
Odotan yhden elämän verran
enkä hetkeäkään enempää.
Jos liikkeissäsi olet
kalmaakin kankeampi
oli uneni oikein
eikä odotus annakaan anteeksi.
Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä
jos et noutajaani nopeammin saavu.
Pakko kai sinun oli mennä.
Pakkoko minun on mukaan tulla?
Jään tähän.
Odotan ainakin huomiseen.
Valvon ainakin yhden yön.
Ehkä annan unen tulla,
ennen sinua.
Ehkä sinne sinäkin saapuisit,
ehkä odotat minun nukkuvan.
Odotan yhden elämän verran
enkä hetkeäkään enempää.
Jos liikkeissäsi olet
kalmaakin kankeampi
oli uneni oikein
eikä odotus annakaan anteeksi.
Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä
jos et noutajaani nopeammin saavu.
Tunnisteet:
aika,
kaipaus,
kaipuu,
kirjoittaminen,
kärsivällisyys,
odotus,
runo,
runoblogi,
runoilu,
runotorstai,
runous,
uni
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Armo
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.
Näin se unessa näytettiin:
Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan
armoa kansalle antamaan.
Antavat vaikka väkisin.
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.
Näin siitäkin kerrottiin:
pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa
eikä armoa enää annetta.
Ei edes väkisin.
kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.
Näin se unessa näytettiin:
Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan
armoa kansalle antamaan.
Antavat vaikka väkisin.
Niin viime yönä ilmoitettiin
kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.
Näin siitäkin kerrottiin:
pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa
eikä armoa enää annetta.
Ei edes väkisin.
Tunnisteet:
armo,
kipu,
kirjoittaminen,
miete,
pohdinta,
rakkaus,
runo,
runoblogi,
runotorstai,
runous
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Se on hävityksen kauhistus
Kansat juoskoon vuorille,
mutta sinä
Mene sinä vain takkisi hakemaan.
Mene vain lepämään.
Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.
Se on hävityksen kauhistus.
Jo toista aikaa.
Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.
Vielä puoli aikaa.
Vain puoli aikaa.
Palaa vain peltosi kylvämään.
Vielä on aikaa.
Ainakin puoli aikaa.
mutta sinä
Mene sinä vain takkisi hakemaan.
Mene vain lepämään.
Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.
Se on hävityksen kauhistus.
Jo toista aikaa.
Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.
Vielä puoli aikaa.
Vain puoli aikaa.
Palaa vain peltosi kylvämään.
Vielä on aikaa.
Ainakin puoli aikaa.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Elämä on sunnutai-ilta
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.
Taivas on päättymätön perjantai.
Kadotus on ainainen maanantai.
Tai ehkä elämä on keskiviikko
juhlaa niille,
jotka uskaltavat.
Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.
Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen
kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.
Taivas on päättymätön perjantai.
Kadotus on ainainen maanantai.
Tai ehkä elämä on keskiviikko
juhlaa niille,
jotka uskaltavat.
Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.
Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen
kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Tanssi
Tanssin kanssasi
unen yhden,
jos toisenkin
todeksi.
Tanssin kanssasi
sateen syksyksi,
sieluun saakka
ikäväksi.
Tanssin kanssasi
vielä kerran
ennen kesää
ennen kuivaa kautta.
Viimeisen pisaran
tanssin kanssasi
irti viimeisenkin pisaran
silmistäsi.
maanantai 10. helmikuuta 2014
Aamuun
Tuhannesta yöstä
jos yhdenkään saisi unelmoida.
Sadasta kesän sadepäivästä
jos edes yhtenä iltana emme olisi yksin.
Siihen yhteen aamuun
jos valvoa silloin jaksettiin.
Ei hetkittäin tarvitekaan
enää itse kantaa maailmaa.
Siihen kolmanteen aamuun
silloin jos valvottiin.
Siihen ainoaan aamuun
jolloin rakkaus viimein voitti.
-----------------------------------------
Vähän erilainen lähestymistapa taas. Ainakin aihepiiriltään erittäin perinteinen... Mutta mitäs tykkäsit?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)