Kärsivällinen(kö)

Pakko kai

Pakko kai sinun oli mennä.

Pakkoko minun on mukaan tulla?



Jään tähän.



Odotan ainakin huomiseen.

Valvon ainakin yhden yön.



Ehkä annan unen tulla,

ennen sinua.


Ehkä sinne sinäkin saapuisit,

ehkä odotat minun nukkuvan.




Odotan yhden elämän verran

enkä hetkeäkään enempää.




Jos liikkeissäsi olet

kalmaakin kankeampi


oli uneni oikein

eikä odotus annakaan anteeksi.




Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä

jos et noutajaani nopeammin saavu.

Armo

Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehet
sairana käyvät maailmaa parantamaan.


Näin se unessa näytettiin:

Kun kuu on puolillaan
hullut taas häipyvät huoneistaan

armoa kansalle antamaan.


Antavat vaikka väkisin.



Niin viime yönä ilmoitettiin

kipujen miehiin
kääntyvät väet pää kerrallaan.


Näin siitäkin kerrottiin:

pyhät kirjoihinsa katoavat
tai hukkuvat hurskauteensa

eikä armoa enää annetta.


Ei edes väkisin.

Se on hävityksen kauhistus

Kansat juoskoon vuorille,
mutta sinä

Mene sinä vain takkisi hakemaan.


Mene vain lepämään.

Kunnes sinetti aukeaa,
kunnes uusi uhri asetetaan.


Se on hävityksen kauhistus.

Jo toista aikaa.

Tuhat ja kaksisataayhdeksänkymmentä aamua.

Vielä puoli aikaa.


Vain puoli aikaa.



Palaa vain peltosi kylvämään.

Vielä on aikaa.


Ainakin puoli aikaa.

Elämä on sunnutai-ilta
Kuolleena odottaa uutta kuolemaa.

Taivas on päättymätön perjantai.


Kadotus on ainainen maanantai.


Tai ehkä elämä on keskiviikko

juhlaa niille,
jotka uskaltavat.

Pelkkää odotusta viikonloppuväelle.


Mieluummin maanantaiaamu
juhlien jälkeen


kuin uusi sunnuntai perjantain päätteeksi.

Tanssi

Tanssin kanssasi

unen yhden,
jos toisenkin
todeksi.

Tanssin kanssasi

sateen syksyksi,
sieluun saakka
ikäväksi.

Tanssin kanssasi

vielä kerran
ennen kesää
ennen kuivaa kautta.

Viimeisen pisaran

tanssin kanssasi
irti viimeisenkin pisaran
silmistäsi.

Aamuun

Tuhannesta yöstä

jos yhdenkään saisi unelmoida.



Sadasta kesän sadepäivästä

jos edes yhtenä iltana emme olisi yksin.



Siihen yhteen aamuun

jos valvoa silloin jaksettiin.



Ei hetkittäin tarvitekaan

enää itse kantaa maailmaa.



Siihen kolmanteen aamuun

silloin jos valvottiin.



Siihen ainoaan aamuun

jolloin rakkaus viimein voitti.

-----------------------------------------

Vähän erilainen lähestymistapa taas. Ainakin aihepiiriltään erittäin perinteinen... Mutta mitäs tykkäsit?

paljain jaloin

Kansojen aaltoillessa yhtenä
taivaan viiimeisenä tähtenä

kanssasi kaksin jos yksin
jäisinkin sylityksin

Annetaan väkien ja valtojen olla

sillä aika ajoin
kaikin tavoin
olen minäkin

kuten sinäkin

tässä maailmassa kuutamolla.

Värien tai virheiden
vasemmiston sekä vihreiden

sijaan kohtuullisen oikeuden
rakkauden lahjana sokeuden

toivoisin nähtävän

sillä paljain jaloin
jälleen kaikin tavoin
uskallan minäkin

jos vain sinäkin

kahlata läpi elämän.

Tictoc

Runotorstai: Aika (ilman kelloa)

Älä anna minulle voimaa,
sillä tahdon olla heikko.

Älä anna minulle onnea,
tahdon sen itse löytää.

Älä anna minulle lakia,
rikon sen kuitenkin.

Älä anna minulle maailmaa,
sillä sitten tahtoisin taivaankin.

Anna minulle rakkaus,
rohkeus rikkoa lakisi,
tilaisuus etsiä onneni.

Anna minulle aikaasi,
taivas tuntea sylissäsi,
itkeä pois heikkouteni.

runotorstain haaste

Tällä viikolla päätin kokeilla runotorstain haastetta. Aiheena oli Talven taidetta, josta kirjoitin näin:

?..................................
Kuolema teki talvestakin taiteen

Uudenlainen elämä tekee taiteesta turhuuden.

Vain annetun valssinsa tanssii pakkanen peltikatoilla.

vain kesän verran voi kuurapartaa kaivata.


Marras teki kesälle kuopan,

teki talvestakin taiteen.


Touko on kolmas aamu,

tekee taiteesta turhuuden.

Onnen anatomia

Lyhyet jalat,
ettei ongelmiaan pääse pakenemaan
vaan joutuu ne kasvotusten kohtaamaan.

Pitkät kädet,
joilla ystävään yltää synkkänä hetkenä.

Vähän valehtelevat silmät,
joilla suuri suru hiukan kutistuu
ja pikkuinen ilo valtavaksi paisuu.

Pieni suu,
ettei suohon huuda itseään.

Suuret korvat,
jolla kuulee, jos rakkautta tunnustetaan
tai muuten vain kannustetaan.

Sopivan kokoinen pää,
jonne vain ihmisen kokoinen ajatus mahtuu.