Valo laulaa katoilla
tanssii tuvan lattialla.

Vapaus palaa katukuvaan
eikä joen tarvitse kannattaa
talven asettamia paineita.

Se saa kuin ajatus
virrata ja villiintyä

kuohuta ja karata.


Onhan sentään

elämä
ja kevät.

Tarkoitus oli sanoa:

"Rakastan sinua"

Paljon on puhuttu
isojakin asioita
Mutta suurin kaikista

pysyikin piilossa.

Suurimmasta tulikin

Se heikoin
ja arastelevin.

Tässä se nyt sitten seisoo

Pienin kaikista
paperin nurkkaan sutattuna

Minä tosiaankin rakastan sinua.

Ilman sinua

olen vain
ranta vailla aaltoja

huuto ilman metsää.


Kuljen kuin tuuli
itken kuin pilvet syksyisin.

Olen ilta ilman auringon odotusta.


Mutta kun sinä saavut

kosketat sieluni kivistä laitaa
vastaat kaikuna rakkauteeni

pysäytät pakoni

teet kevään rintaani.


Olet uusi aamu

Uusi alku.

utr

Usko toivosta
toivosta yhteen rakkauteen.

Rakkaus lapsistani vaivaisin...

Jos en usko
niin ainakin toivoisin

että rakastankin.

Ei

en kirjoita meitä tähtiin.

Enkä lupaa linnaa
kultaista, pilvistä
tai edes hiekkaista.


Mutta teen
sinut sydämeen

taivasta rakkaammaksi
maata vakaammaksi.

Hiljaiseen sydämeen
sinut täydelliseksi teen

yhdeksi ikuiseksi
rakkaudeksi.

Tanssi kanssani aamusta aurinkoinen

Laula Kaamos kauemmas


Tanssi illasta ikuinen.


Laula taas aamuun saakka

Älä anna säteidemme sammua

Älä tee talvelle tilaa.

kevättä kohden

katseesi sattui siihen
sydämen lyöntien väliin

tyhjään kohtaan.

Ja sinä käännyit.
- astelit suvituulten kainaloon

Jossain pinnan alla
täydensit sieluni

Hyväksyin rakastumisen

Varovainen askel
kevättä kohden.

Suomelle

Niin kirkas aamu
rakkaan kotimaan

sai läpi pilviverhon
vihdoin kajastaa.

Se vuoret, tunturit
loistoon hehkumaan

kevään vehreydestä
aina lumivalkeaan.


Soi korpimetsät
jo kiitostaan;

sun hintas maksettiin kerran
Suomenmaa.

Nyt huuda, metsä
te järvet, laulakaa!

Jo viimein alta ikeen
saa Suomi uljas kohottaa
voittonsa virren voimakkaan.

Kiitos

Minä kaaduin ennen iltaa
kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Aina nousin ennen aurinkoa
vaikka päivän toisensa perään taistelin

vaikka joka aamu
sai uuden reiän vyöhön laittaa.

Minä nousin uudelleen.
Aina ennen aurinkoa.

Vaan viimein kutsui kotimaa
saneli vapaudelle hintansa.

Piti multiin mennä maksumieheksi
ennen elämäni iltaa.

Kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Vuoksi maan niin rakkaan.

Vuoksi vapauden.

itsenäisyys

Sinne pitkien kankaiden päälle
levolle laskettiin eräskin ystävä.

Siellä sielut karkasivat
vaikka henki ei lähtenyt

pyynnöistä piittaamatta.


Sinne unohtui lapsuuden aika
vaikka ikää ei ollutkaan.


Sinne suohon kuopattiin
mieleni rippeet

kaatuneiden kaveriksi.


Sieltä silti sisulla
etsittiin itsenäinen Suomi

kaivettiin yhteinen ystävämme

Isänmaa.


Sieltä saatiin kotiin kantaa
taakan ja vaivan mukana

vapaus koko kansalle.