Pakko kai
Pakko kai sinun oli mennä.
Pakkoko minun on mukaan tulla?
Jään tähän.
Odotan ainakin huomiseen.
Valvon ainakin yhden yön.
Ehkä annan unen tulla,
ennen sinua.
Ehkä sinne sinäkin saapuisit,
ehkä odotat minun nukkuvan.
Odotan yhden elämän verran
enkä hetkeäkään enempää.
Jos liikkeissäsi olet
kalmaakin kankeampi
oli uneni oikein
eikä odotus annakaan anteeksi.
Käy kärsivällisyys kärsimykseni edellä
jos et noutajaani nopeammin saavu.
Erityisesti loppu on hieno. Pidin kovasti myös kohdasta Odotan yhden elämän verran en hetkeäkään enempää.
VastaaPoistaKiitos. Kirjoitan usein niin että keksin yhden lauseen, jonka pohjalta kirjoitan koko tekeleen. Tässä tuo lause oli juurikin tuo "odotan yhden elämän verran en hetkeäkään enempää." :)
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi ei! Kännykällä painoin vahingossa poistoa ja nyt viestiä ei saa palautettua. Mitähän sää kysyit?
Poista=) en muista kysymystäni mut luulen et kysyin onko sulla kirjaa runoistasi? Sillä upeita kirjotat! Näit vois lukea ja lahjaksikin antaa sillä runoissasi on upeaa syvyyttä!
PoistaHei!
VastaaPoistaTämä on hyvä runo. Käy katsomassa myös mun runoblogia http://tahtitytonrunojaelamasta.blogspot.fi/