Töttöröö

Nonniin arvon ystävät ja kaiken maailman kuokkavieraat! Tovi on vierähtänyt kirjoittelematta. Yritin pitkään saada jotain "hienoa" oivallusta, mutta siinä pahasti onnuin. Monen illan yrittämisen jälkeen sain kokea jälleen löytämisen iloa ja pitkien epäonnistuneiden rustauksien jälkeen kynäni liikutti paperiin lyhyen ja mielestäni aivan oivallisen pätkän. Olkaapa hyvät!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onni on
saada suudelma aamiaiseksi,
evääksi ikävää laukkuun,
yhteisiä unelmia illalliseksi,
hymy yöksi vierelleen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jälleen bonuksena tarjoan uudella tekniikalla kirjoitetun runon (en nyt kuitenkaan paljasta sitä tekniikkaa).
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vääriä käsityksiä
ilmiöistä,
uutisten runsaudesta.

Muutos surmaa lapsensa
uupumuksessa
tai ahdistuksessa.

Missä tahansa
väärää tietoa.

Ei vastauksia,
mutta ideoita.

Valistus meille vierasta,
jos vastuulliset vaikenevat.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivon laulu

Toivo laulaa kyynelsilmin
vanhoja rakkauslaulujaan.

Ei silti surumielin
virsiään se veisaa.

Ilon itkuja ikivanhoja
kaivaa huulilleen jälleen.

Autuuden aikojen muistoja
kiitosvirtenä tekijälleen.

Rakkaus ei kuole sittenkään
jos toivo vain laulaa jaksaa.

Saa herätä lempi elämään
kyynelten suolaiseen virtaan.
 ----------------------------------------------

Sellainen tällä kertaa. Ei ehkä parasta mahdollista meikäläisen tasoa, mutta ihan kohtalaisen tyytyväinen olen tähän tekeleeseen. Mitäs piditte?

Onni

Onnella on neljä jalkaa
yhden peiton alla.

Onnella on ikuisuus
hetken hallussaan.

Onnella on yksi sydän
kahdessa kehossa.

Onnella on hetki aikaa
ikuiselle odotukselle.

Onnella on kyyneleitä silmäkulmissaan,
kasvun paikkaan ne pudottaa.

Onni on levoton
rauhan aikanakin.

Onnella on pitkä ilo
ilman itkua ikävää.

Onni rauhoittuu
levottomuuden keskelläkin.

--------------------------------------

Samalla herkistelylinjalla on jatkunut jo tovin aikaa. Kertokaahan, jos haluatte muunlaisiakin, niin voin ainakin pöytälaatikosta kaivaa.

Mikäli pidit, kerrohan kaverillesikin!

Jossittelua

Jos taipuu vartesi tuulessa,
olen tukipuuna sinuun sidottu.

En sinun maahan painua anna.

Jos sulavat sokeriset ajatuksesi sateessa,
olen varjo niiden suojana.

Sinun ja liian ankaran taivaan välillä.

Jos ajaa elämä ohitsesi,
olen hippivolkkari maantiellä.

Kyydissäni saat kappaleen matkaa kulkea.

Jos olet puustasi irronnut lehti,
olen lempeä tuulahdus.

Olen sammal oksiston alla.

Jos kaipaat,
vastaan sinulle.

Jos olet,
olen minäkin.

------------------------

Tällaiseksi jossitteluksi tämä taas meni. Mikäli pidit tekstistä, linkkaa eteenpäin :)

Illan aatoksia

RAUHATON

Yö pakottaa tunteet kuohumaan.

Käännän tyhjän takkini peitoksi:

"Tänään olen ainakin ajatellut."

Hyvää yötä.

Ja bonuksena yksi vanha, koska edellinen oli melkoisen lyhykäinen:


Olkoon onni kanssasi,
varjelus vieraanasi.

Ja jos pelko ynnä yksinäisyys
luvatta luoksesi tunkeutuu
tarttukoon käsi korkeimman käteesi,
poistaen kaikki murheesi.

Muistuttakoon se ystävistä, kodista
ruisleivästä ja saunasta,
meistä kaikista täällä,
jotka sinua kotiin kaipaavat.

Kokeilumielellä!

Ajattelinpa raapustella jotain riimitellen ja tuloksena oli seuraava:

UNI


Unesta aamuun kalliiseen
olet todeksi jo saapunut.

Aamusta illan loisteeseen
olet kanssani taas kaatunut.

Illoista uutta unta päin
unelmiin ihaniin ajattomiin

saamme suunnata vierekkäin
rakkauden päiviin rajattomiin.



PS. Tavallisesti en kirjoittele näin paljon rakkausaiheisia tekstejä, nyt on vain ollut viime aikoina sellainen fiilis :)

Pelastaisitko?

Pelastaisitko minut,
jos tuuli liiaksi yltyy?

Kun jalkani väsyneet alta pettävät,
kantaisitko päivän matkan?

Pelastaisitko minut,
jos yksinäisyys ystävästä vihamieheksi vaihtuu?

Olisitko olkapää,
kun omani kyllästyvät kannattelemaan?

Pelastaisitko minut,
jos muut ohi kulkevat?

Kun maailma ympärillä kuohuu,
pitelisitkö vapisevaa kättäni?

Pelastaisitko minut,
jos itseni umpeen muuraan?

Jos ajatuksieni rämeikköön eksyn,
hakisitko minut kotiin?

Tahdon

Tahtoni on olla tuuli hiuksissasi,
jotta lähelle ajatuksiasi pääsisin.

Tahtoni on olla aalto varpaissasi,
jotta surumielen pois kutittaisin.

Tahtoni on olla viltti jaloillasi,
jotta pakkasen luotasi pelästyttäisin.

Tahtoni on olla säde verhojesi välissä,
jotta aamuisin voisit lempeeni herätä.

Tahtoni on alati olla lähelläsi,
jotta sydänääniin saakka sinut tuntisin.

Portilla...

KAIHO

Jos joskus luulit,
että kauaksi luotasi kaikkosin
oli se kaihomielen harhaa vain.

Sillä vaikka itseni sinusta toisinaan erotin
jätin sieluni palasia päiviäsi piristämään.

Jätin tuoksuni huoneisiisi,
vaatteitani nurkkiisi,
ääneni korviisi
ja toivon, että kuvani mieleesi.

En sinua yksinkään raaskinut jättää,
joten annoin osan itsestäni
jäädä kasvamaan sisääsi.

En ehkä koskattaa kehoasi joka hetki saa,
mutta sydäntäsi en päästä koskaan
rakkauttamme unohtamaan.

PERHEEN LUOMINEN

Luoja rakensi ihmisen
kai kutoi kylkiluusta toisen.
Antoi aikansa harhailla
etsimässä rakkautta.

Sitten tiet risteykseen johti,
ihmisen kuljetti toista kohti.
Löytyi käsi kättä pitelemään,
sydän murhetta ymmärtämään.

Ei kahta ilman kolmatta,
saatiin ihmisen verran lisää rakkautta.

Luoja rakensi ihmisen,
kai kutoi ympärille perheen.

Näin onnen maja valmistettiin,
ihminen kun toiselle annettiin.

Hyrskyn myrskyn

Rakkautta
on kuulla kuiskaus huutojen tulvasta,
luoda lämpöä sydäntalveen,
asettua aloilleen erämaahan,
kaivaa kaivo kuivalla kaudella.

Rakkautta
on liitää vailla siipiä,
puhua tuhansia sanoja
kuitenkin vain sanoa
minä rakastan sinua.