Valo laulaa katoilla
tanssii tuvan lattialla.

Vapaus palaa katukuvaan
eikä joen tarvitse kannattaa
talven asettamia paineita.

Se saa kuin ajatus
virrata ja villiintyä

kuohuta ja karata.


Onhan sentään

elämä
ja kevät.

Tarkoitus oli sanoa:

"Rakastan sinua"

Paljon on puhuttu
isojakin asioita
Mutta suurin kaikista

pysyikin piilossa.

Suurimmasta tulikin

Se heikoin
ja arastelevin.

Tässä se nyt sitten seisoo

Pienin kaikista
paperin nurkkaan sutattuna

Minä tosiaankin rakastan sinua.

Ilman sinua

olen vain
ranta vailla aaltoja

huuto ilman metsää.


Kuljen kuin tuuli
itken kuin pilvet syksyisin.

Olen ilta ilman auringon odotusta.


Mutta kun sinä saavut

kosketat sieluni kivistä laitaa
vastaat kaikuna rakkauteeni

pysäytät pakoni

teet kevään rintaani.


Olet uusi aamu

Uusi alku.

utr

Usko toivosta
toivosta yhteen rakkauteen.

Rakkaus lapsistani vaivaisin...

Jos en usko
niin ainakin toivoisin

että rakastankin.

Ei

en kirjoita meitä tähtiin.

Enkä lupaa linnaa
kultaista, pilvistä
tai edes hiekkaista.


Mutta teen
sinut sydämeen

taivasta rakkaammaksi
maata vakaammaksi.

Hiljaiseen sydämeen
sinut täydelliseksi teen

yhdeksi ikuiseksi
rakkaudeksi.

Tanssi kanssani aamusta aurinkoinen

Laula Kaamos kauemmas


Tanssi illasta ikuinen.


Laula taas aamuun saakka

Älä anna säteidemme sammua

Älä tee talvelle tilaa.

kevättä kohden

katseesi sattui siihen
sydämen lyöntien väliin

tyhjään kohtaan.

Ja sinä käännyit.
- astelit suvituulten kainaloon

Jossain pinnan alla
täydensit sieluni

Hyväksyin rakastumisen

Varovainen askel
kevättä kohden.

Suomelle

Niin kirkas aamu
rakkaan kotimaan

sai läpi pilviverhon
vihdoin kajastaa.

Se vuoret, tunturit
loistoon hehkumaan

kevään vehreydestä
aina lumivalkeaan.


Soi korpimetsät
jo kiitostaan;

sun hintas maksettiin kerran
Suomenmaa.

Nyt huuda, metsä
te järvet, laulakaa!

Jo viimein alta ikeen
saa Suomi uljas kohottaa
voittonsa virren voimakkaan.

Kiitos

Minä kaaduin ennen iltaa
kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Aina nousin ennen aurinkoa
vaikka päivän toisensa perään taistelin

vaikka joka aamu
sai uuden reiän vyöhön laittaa.

Minä nousin uudelleen.
Aina ennen aurinkoa.

Vaan viimein kutsui kotimaa
saneli vapaudelle hintansa.

Piti multiin mennä maksumieheksi
ennen elämäni iltaa.

Kaaduin kanssa veljien

vuoksi kotini
lapsien.

Vuoksi maan niin rakkaan.

Vuoksi vapauden.

itsenäisyys

Sinne pitkien kankaiden päälle
levolle laskettiin eräskin ystävä.

Siellä sielut karkasivat
vaikka henki ei lähtenyt

pyynnöistä piittaamatta.


Sinne unohtui lapsuuden aika
vaikka ikää ei ollutkaan.


Sinne suohon kuopattiin
mieleni rippeet

kaatuneiden kaveriksi.


Sieltä silti sisulla
etsittiin itsenäinen Suomi

kaivettiin yhteinen ystävämme

Isänmaa.


Sieltä saatiin kotiin kantaa
taakan ja vaivan mukana

vapaus koko kansalle.

Niin kuin maa taivasta
tuuli pellon reunaa
pakkanen pilvetöntä iltaa

minä sinua.

Niin minä sinua rakastan.


Niin kuin kevät aurinkoaan
karhut talviuniaan
joet meren vapautta

minä sinua.

Niin minä sinua kaipaan.

suomipoika

Mistä on Suomen pojat tehty?

Kivisistä mielistä

kovemmista käsistä
suljetusta sylistä

pistävistä kielistä


Niistä on tehty isot miehet

Hiljaiset kuin hautausmaa
väkevät kuin viinapiru

Riemukkaat kuin nälkävuosi.

Pysähdy
kuuntele
kun puhun.



Liiku
hitaammin
kun pyydän.



Olen täällä
tänään.

En ollut eilen.

Enkä ehkä enää huomennakaan.


Odota
olen täällä
vain tämän yhden ikuisuuden.


Kiirehtiä kerkeät
myöhemminkin.

Sama se
jos ei ole naista

kunhan ei turhaan tarvitse rakastaa.

Lemmessä nääs
vain on olennaista

kenelle sen saa osoittaa.

Onni on uskoa
jos ei Jumalaan
niin edes itseensä

Se on toivoa
lapsenkaltaista
jatkuvaa joulun odotusta

Se on rakkautta
ja uskallusta

antaa maailman rakastaa takaisin.

kuilu

Nykynuoriso
yltä päältä
ulkoa ja sisältä

ympäripyöreitä.

Vanhat parrat
mieleltään
kuin myös kieleltään

kantikkaita.

Ympyrä
sulkeutuu

laatikko kanttaan raottaa.


Pyöreä
pyörii vaan

kantikas jäyhästi jököttää pakoillaan.

Rakkaus

ei käske kertaakaan.

Vaan pyytää yhä uudestaan.



Se ei raivoa


vaikka huutoihin kuiskaus joskus hukkuu.




Se ei kosketa kahdesti

sillä oikean lemmen hipaisu





on aina ensimmäinen kerta


vuosienkymmentenkin jälkeen.

Mitä jos

Kuolemantuomion sijaan
määrättäisiinkin elämään.

Annettaisiin

oikeita aterioita
ei vain lasillista vettä ja kuivaa leipää.

Koston

ja kurituksen puolesta
ymmärrystä ja anteeksiantoa.

Vihan sijaan

rakkautta.

Kehtaisikohan

kukaan olla katumatta?

syksy

Olen kypsynyt jo syksyyn
vaikka ei kesä kuollut vielä

Edelleen se hengittää.


Vaan on valmistunut vilja
hauutaan kesän kantamaan

Linnut laulavat saattolauluaan.


Ja vaikka minä kypsyin jo syksyyn
on marras vain raaka

Onnellinen se
Jonka ei katua tarvitse

Lapsilta suljettua syliä
Antamatonta rakkautta

Näkemättä jäänyttä maailmaa
Ottamattomia askeleita.

Onnellinen se
joka ei taakakseen saa

Yksikseen unohtunutta ystävää
Onnetonta omaisuutta

Itse keksittyä kiirettä.