perjantai 5. joulukuuta 2014

itsenäisyys

Sinne pitkien kankaiden päälle
levolle laskettiin eräskin ystävä.

Siellä sielut karkasivat
vaikka henki ei lähtenyt

pyynnöistä piittaamatta.


Sinne unohtui lapsuuden aika
vaikka ikää ei ollutkaan.


Sinne suohon kuopattiin
mieleni rippeet

kaatuneiden kaveriksi.


Sieltä silti sisulla
etsittiin itsenäinen Suomi

kaivettiin yhteinen ystävämme

Isänmaa.


Sieltä saatiin kotiin kantaa
taakan ja vaivan mukana

vapaus koko kansalle.



4 kommenttia:

  1. Upea runo! Isänmaa jonka edestä moni kaatui..

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Suomi on kyllä yksi suurimmista rakkauteni kohteista.

    VastaaPoista
  3. Koskettava on tämäkin tekstisi!

    VastaaPoista