Samalla linjalla

Sama teema jatkuu. Olkaapa hyvät! Ja antakkee palautetta ihan rohkeasti vaan!
----------------------------------------
Huominen tai eilinen
sama on osa ihmisen.

Toivo huomisen,
itku eilisen.

Elämä on osa ihmisen.

Taivas tai maa,
rakkautta tai vihaa.

Elämästä kuolemaan,
kuolemasta ehkä elämään.

Elämästä elää ihminen.

Elossa?

Ehkä elän,
ajattelenkin.

Ehkä rohkenen rakastaa elämää.

Kenties kuolen,
unohdunkin.

Kenties tyhjää on työni täällä.

Ehkä olen vain,
en eläkään.

Ehkä en ehdi rakkautta rakentaa.

Kenties en kuolekaan,
se pyörii sittenkin.

Kenties poika polven vuorollaan tuottaa.

Ehkä en tahdokaan
olla vain.

Kenties kuolema kehottaa rohkenemaan.

Kenties kuolevaiseksi
suostunkin.

Ehkä elän hetken ennemmin,
kuin olen hieman kauemmin.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Voitto Viron sanoin: "En rohkene sanoa, että olen elänyt. Mutta olen etsinyt elämää. "

Salattu

Laivojen lailla rakastan
rantojesi lepoa,
hetken hengähdystä luonasi.

Maailman lailla kaipaan
jumalaista olemustasi,
sieluun saakka sattuvia sanoja.

Hullujen lailla halajan
luotasi rauhani saavuttaa,
maailman, sen meret,
kanssasi kesyttää.

Ei maailman laitaa,
ei aavaa merta,
ei hulluutta, hurskauttakaan
ellet sinä horisontissa odottaisi kaltaistani
rakkautta jakamaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ratkiriemukasta joulua!

Joulumieltä

Ja tapahtui niinä päivinä,
ei itkeä saanut,
ei melutakaan.

Lapsi hankeen hukkui,
hetken kesti elämä.
Sekin synkkä ja ikävä.
------------------------------------------------------------------------------------------------

Itse kuulun siihen onnelliseen porukkaan, joka on saanut viettää raittiit ja onnelliset joulut. Kaikilla ei näin ole, vaan tänäkin vuonna monen lapsen "lapsuus kuolee" ennen aikojaan.

Kaksin käsin

Yksi ystävällinen hyväksyjä,
yksi yleinen syyttäjä,
yksi häikäilemätön häpäisijä,
yksi rakkauden lähettiläs

ja yksi mukana roikkuja.

Yksi paatunut peluri,
yksi rajojen asettaja,
yksi miehen mitta,
vielä yksi lempeen langennut

ja vihonviimeinen turhake.

Yksin on yksinäinen,
kaksin kauhistus,
kolmin käy ei mihinkään,
nelistellen näppäillään vaan,
viisin voi jo rakentaa,

silti kaikki kymmenen  kaivataan,
kun maailmaa parannetaan.

Lopusta alkuun

Kohta se maailmanloppu tulee.
Miten tästä selviän?
Tilanne vaatisi unta.

Tätä maailmaa katsoessa
sitä vaan tuntee itsensä vanhaksi.
Taasko tämä kierre alkaa?

Leikkiessäni yläilmoissa
olen usein miettinyt,
että se kannatti.

Tämäkin päivä kannatti.
Eikä edes pelottanut.

Maamme

On synti syntyä Suomeen.

Täällä paha saa palkankorotuksen.
Täällä toistenkin leipä poskeen pistetään.
Tänne Jumalakin haudattiin.

Täällä kosket korvissa kohisevat
vaan veri veljien veden sijaan
pulloon päätyy hulluudeksi.

On synti syntyä Suomeen.

Täällä työ on tarpeeksi.
Täällä kyynel on häpeäksi.
Täältä rakkaus jo pakeni.

Täällä kädet kyllä nyrkeiksi käyvät.
Täällä kolme on kauheinta.
Koti, uskonto, isänmaa.

Rakkaus palaa tauolta

Tovi vierähtänyt kirjoittelematta. Ei silti umpijäähän saakka päässyt minunkaan ajatuksenjuoksu.
----------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakkaus taakoista raskain,
sydän suruista suurin,
vaan yksinäisyys äänistä ikävin.

Siksi lempi leikeistä rakkain,
kuiskaus puheista parhain,
kaipuu vaivoista vähäisin.

Suudelma sanoista suurin,
läheisyys aarteista kallein,
rakkaus lahjoista loistavin.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rakkaus on kaiku
elämän koulun käytävillä.

Toisen tokaisun toistelua,
yhteisten kysymysten ihmettelyä.

Aina yhtä arkoja katseita,
oppia ja oivalluksia.

Suudelmia välitunneilla.
 ----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kiitokset lukemisestasi! Annahan palautetta ja kerro toki kaverillesikin.

Töttöröö

Nonniin arvon ystävät ja kaiken maailman kuokkavieraat! Tovi on vierähtänyt kirjoittelematta. Yritin pitkään saada jotain "hienoa" oivallusta, mutta siinä pahasti onnuin. Monen illan yrittämisen jälkeen sain kokea jälleen löytämisen iloa ja pitkien epäonnistuneiden rustauksien jälkeen kynäni liikutti paperiin lyhyen ja mielestäni aivan oivallisen pätkän. Olkaapa hyvät!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onni on
saada suudelma aamiaiseksi,
evääksi ikävää laukkuun,
yhteisiä unelmia illalliseksi,
hymy yöksi vierelleen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja jälleen bonuksena tarjoan uudella tekniikalla kirjoitetun runon (en nyt kuitenkaan paljasta sitä tekniikkaa).
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vääriä käsityksiä
ilmiöistä,
uutisten runsaudesta.

Muutos surmaa lapsensa
uupumuksessa
tai ahdistuksessa.

Missä tahansa
väärää tietoa.

Ei vastauksia,
mutta ideoita.

Valistus meille vierasta,
jos vastuulliset vaikenevat.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivon laulu

Toivo laulaa kyynelsilmin
vanhoja rakkauslaulujaan.

Ei silti surumielin
virsiään se veisaa.

Ilon itkuja ikivanhoja
kaivaa huulilleen jälleen.

Autuuden aikojen muistoja
kiitosvirtenä tekijälleen.

Rakkaus ei kuole sittenkään
jos toivo vain laulaa jaksaa.

Saa herätä lempi elämään
kyynelten suolaiseen virtaan.
 ----------------------------------------------

Sellainen tällä kertaa. Ei ehkä parasta mahdollista meikäläisen tasoa, mutta ihan kohtalaisen tyytyväinen olen tähän tekeleeseen. Mitäs piditte?